18. maaliskuuta 2024

Furuvikin rantasauna

Pari viikkoa sitten juhlistimme viikonloppua Ilonan, Otilian ja Sirpan kanssa saunaretkellä Furuvikin rantasaunalle. Furuvik sijaitsee Jollaksessa Santahaminaa vastapäätä. Varasimme paikat naisten kahden tunnin saunavuorolle, hintaa elämyksellä oli 20€/hlö. Furuvikin rantasauna oli varsin positiivinen yllätys. Siellä on erillinen pukeutumistila. Se oli hieman ahdas talvivaatteiden kanssa, mutta ei suinkaan huonoimmasta päästä. Saunan edustalla on katettu vilvoittelu tila, jossa on paljon istumapaikkoja. Pesutilassa on kaksi suihkua ja sitten on tilava sauna, josta on ihana maisemaikkuna merelle. Laituria pitkin tulee hieman kävelyä avannolle, mutta laituri on katettu sähkömatoilla, joten liukastumisen vaaraa ei ole. Paikanpäältä voi lainata tossuja ja jopa avantohanskoja. Kaikki tilat olivat söpösti laitettu ja hyvin siistejä. Kahden tunnin saunavuoro meni ihan hujauksessa. Saunareissu oli kerrassaan ihana. Olo oli niin rentoutunut ja tuollainen uusi sauna käy retkeily/matkailuinnokkaalle hienosta retkestä :)

Lisätietoa Furuvikin rantasaunasta lisää täältä: https://villafuruvik.fi/furuvikin-rantasauna/avoimet-saunavuorot/


Päätyikkunat ovat saunan ikkunat

Saavuimme paikan päälle päivänvalossa


Vilvoittelutila

Alkoholittomien juomien valikoima kasvaa jatkuvasti ja se on hyvä

Laituri pysyy sulana kelissä kuin kelissä

Kävin neljä kertaa avannossa. Oli kiva päästä uimaan pieni lenkki. Oma lähiavantoni on sellainen, että siinä ei pääse uimaan.

Saunavuoron aikana ehti tulla pimeä. Tuo sininen hetki on aina niin kaunis.


Keski-ikäisen elämä on kuulkaas yllättävän elämyksellistä, kun voi käydä kavereitten kanssa kivoissa saunoissa ja uimassa :)

Furuvikin saunareissua seuraavalla viikolla olimme jälleen uimahommissa. Sillä reissulla olimme Ilonan kanssa kahdestaan. Kävimme Flamingon vesipuistossa hydrospinning eli allaspyöräilytunnilla. Polveni on taas kipeä ja todella turvoksissa ja yritän saada sille liikuntaa. Polvi kesti yllättävän hyvin allaspyöräilyä eikä kipeytynyt siitä lainkaan. Aion ehdottomasti mennä uudestaan. Jos on elämykset tyyliltään keski-ikäisiä, niin urheiluharrastukseni sitä vasta ovatkin. Päälajinihan on vesijuoksu. Mutta parempi tehdä jotain kuin ei mitään.

Jos olet sauna- ja/tai uimaihmisiä, niin suosittelepas jotakin kivaa kohdetta meille!


Kivaa uutta viikkoa!

13. maaliskuuta 2024

Kap Verden retket, osa II

Sitten paluu tammikuun matkamuistoihin Kap Verdeltä. 

Kirjoitin jo yhden postauksen Kap Verden retkistä, mutta jouduin aikapulan takia julkaisemaan sen saman tien ja nyt vihdoin jatkan aiheesta. Edellinen osa on täällä: Kap Verden retket, osa I

Viimeinen varsinainen kohde saarikierroksella oli sammuneen tulivuoren kraaterin pohjaan muodostunut suolajärvi. Aikoinaan suolajärvellä on toiminut suolantuotantolaitos, josta suolaa vietiin Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Suolasta kertyvä varallisuus jäi portugalilaisten siirtomaaherrojen taskuun. Nykyisin suolaa ei enää tuoteta Kap Verdellä muuten kuin turisteille matkamuistoiksi. Suolajärvi on nykyisin turistien uimapaikka, jossa vesi kelluttaa kuten Kuolleessameressä. Minä en ole aikaisemmin kellunut suolajärvessä, joten oli kiva päästä kokemaan se. 

Kepposka kelluu kivasti :)

Ympäristö kraaterisuolajärvellä ei ollut mitenkään silmiä hivelevä kaikilta osin. Mutta ne kohdat joissa näkyi vain kraateria olivat kuin muusta maailmasta.

Tälläinen tunneli oli puhkaistu kraaterin reunaan järvelle kulkemista varten

Suolajärvi


Kelluvat turistit :)

Tämä on yksi lempikuvistani koko reissulta

Saarikierroksen aikana pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä. Salin saarella asukkaita on eri lähteiden mukaan 20000-38000. Asukasmäärää saarella on kasvattanut matkailu. Matkailu työllistää myös paljon ihmisiä Afrikan mantereelta. 

Satamakylän raittia

Samainen satamakylä edelleen

Lähikuva edellisessä kuvassa näkyvästä muraalista

Melkein sorruin ostamaan oman pallokalan katukauppiaalta. Olisin niin toivonut näkeväni pallokalan snorklatessa

Kolmas retkeni oli snorklausretki. Sen kanssa oli epäonnea matkassa. Puolitoista vuorokautta ennen retkeä yöllä oli ollut aikamoinen myrsky ja oli yöllä oli satanutkin hieman. Hotellin rannalle myrsky oli painanut iso määrän vettä jättilammikoksi. Meri oli tietenkin moisen myllerryksen jälkeen edelleen sekainen ja näkyvyys heikko. Harmitti!

Veneeseen pääsykin oli varsinainen ponnistus. Vene oli parkissa vedessä ja sinne siirtymistä varten oli vedetty köysi. Aallot löivät vastaan ja ilman köyttä en olisi päässyt veneen lähelle lainkaan. Onnistuin pääsemään veneeseen.

Näin snorklatessa ihanan kilpikonnan ja pääsin seuraamaan sen uimista ja pinnalla käymistä. Kilpparista sain muutaman onnistuneen kuvankin. Toinen hyvä bongaus oli aivan pienen pienet rauskut. En ole ikinä nähnyt niin pieniä rauskuja meressä. Niitä ei kamera pohjasta enää saanut kuvaan. Paremmalla säällä snorklaus olisi voinut olla varsin hyvä.


Tässä kuvassa kilppari on menossa pintaa kohti

Ja keuhkot täyteen ilmaa

Salin saaren edustalle oli myös upotettu Kristuspatsas

Perusnäkyvyys oli tätä luokkaa

Kuten aikasemmin totesin, niin tykkäsin Kap Verdestä. All inclusive hotellimme oli ihana, Salin saari tarjosi sopivasti viikon matkalle pientä retkeiltävää ja Santa Marian ranta oli tosi kaunis mutta aallokkoinen. Vaikka loma oli onnistunut, niin ehkä ei enää tule kuitenkaan Salille palattua. 

Kap Verde postaukset:

10. maaliskuuta 2024

Päiväretkellä Haikon kartanossa

Ystäväni Ilona huomasi netistä, että Haikon kartano mainosti helmikuussa avointen ovien päivää helmikuiselle sunnuntaille. Kylpylän sisäänpääsy maksoi 10€, kuntosaliin olisi päässyt tutustumaan muistaakseni ilmaiseksi, kartanorakennuksessa oli maksuton sellokonsertti, huoneisiin pääsi tutustumaan, kartanoravintolassa oli brunssi ja kylpylän bistrolla salaatti ja burgeribuffet. Päätimme Ilonan kanssa tehdä kokopäiväretken Haikkoon.

Harmaa helmikuinen retki Haikkoon

Retkemme oli erittäin onnistunut. Aloitimme sen herkullisella salaatti-burgeribuffetilla. Ruoka oli maistuvaa ja laadukasta. Ainoa miinus siitä, että kahvin kanssa ei ollut mitään pientä makeaa. Olisi nyt ollut edes keksejä :)

Täpötäydellä lautasellani on salaattia ja kanaa, paahdettua punajuurta ja kesäkurpitsaa, vesimelonia, siemennäkkäriä ja sen päällä keko savulohimössöä. Söin vielä puolikkaan burgerinkin.

Lounaan jälkeen ehdimme käydä tutustumassa muutamaan avoinna olevaan kartanohotellin sviittiin. Ne olivat niin kauniita. Kylpylähotellin puolella sijaitseviin huoneisiin emme ehtineet käydä tutustumassa. Ymmärtääkseni niistä on osa uudistettu.

Sviitin oleskelutilan divaani

Sviitin oleskelutilan pöytäryhmä

Sviitin makuuhuone


Vähän pienempi sviitti, tässä taisi olla parveke

Tämä huone oli tavallisen hotellihuoneen kokoluokkaa, joten ei välttämättä enää sviitti. Huone on minusta todella viehättävä etenkin tuon pyöreän ikkunan vuoksi

Kartanon portaikko

Sitten olikin jo aika siirtyä odottamaan puolen tunnin sellokonsertin alkua. Minä rakastan selloa! Nuorta taitavaa naissellistiä säesti hänen äitinsä. Kartanon iso sali loi juhlavat puitteet konsertille. Minä tykkäsin kaikista kappaleista!



Ihanan sellomusiikin jälkeen oli aika siirtyä vihdoin kylpylän puolelle. Kylpylään on mahdollista ostaa kerta/sarjalippuja ja sinne tulee varata aika ennakkoon. Lauantaisin ja sunnuntaiaaamuisin on muille kuin hotellivieraille pääsyrajoituksia kylpylään. Me aloitimme kylpylähommat huippukylmähoidosta. Pitihän sekin kokeilla. Huippukylmähoidossa asiakas menee kuivana, hanskat kädessä ja töppöset jalassa sylinterin muotoiseen kylmäkaappiin. Kaapin sisälle sumutetaan -120 asteista typpeä. Jotta kaapissa ei tule paleltumia, pitää asiakkaan pyöriä hiljailleen ympyri. Hoito kestää maksimissaan kolme minuuttia. Sen voi toki lopettaa jo aikaisemminkin halutessaan.

Siinä se on se huippukylmälaite odottelemassa meitä

Kylmähoito meneillään, mittari vieressä näyttää -117

-118 asteinen typpisumutus tuossa kaapissa tuntui vähemmän kylmältä kuin avanto

Me molemmat kestimme kevyesti tuon kolmen minuutin hoitokerran. Laitteen käyttäjä sanoikin, että koska typpi on kuivaa, niin kylmyys ei tunnu samalla lailla kuin esimerkiksi avannossa. Ilman saunaa olen parhaimmillaan kyennyt 90 sekunnin kastautumiseen avannossa. Mitattu ennätykseni saunan kanssa on ollut 2min 30s ja oli syväjäässä. Samanlaista vilua ei tullut huippukylmähoidossa lainkaan. Tarjouksessa huippukylmä maksoi 35€. Saman verran kuin kausikorttini avantoon. 

Kylpylässä oli mukavan väljää ja pääsimme koestamaan kaikki poreet ja saunat. Lapsille kylpylä on minusta aika tylsä, se on tehty aikuisen nautiskelijan makuun. Kylpylän jälkeen kävimme vielä tutustumassa Villa Haikko juhlatilaan. Siellä oli tarjolla pientä suolaista ja herkkua. Viimeisinä asiakkaina meitä kehotettiin tekemään tarjoilupöytään niin isoa lovea kuin mahdollista. Yritimme parhaamme ja hyvää oli.



Villa Haikko tarjoaa hienot puitteet juhlille kuten vaikka häille tai isommille synttäreille. Siellä järjestetään myös jonkin verran viihdetapahtumia, kuten stand up iltoja ja keikalla ovat viimeksi olleet Michael Monroe sekä Pete Parkkonen.

Villa Haikko


Meillä oli varsin onnistunut päiväretki Haikkoon. Haikon kunniaksi pitää sanoa, että henkilökunta otti kaikki avointen ovien vieraat vastaan erinomaisesti ja iloisesti.

Nykyisin moni kylpylähotelli ottaa ainakin hiljaisempina aikoina kertamaksullisia vieraita kylpylään, kuntosalille sekä liikuntatunneille. Kannattaa tsekata mitä mahdollisuuksia sinun lähimmästä kylpylähotellista löytyykään.

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!


4. maaliskuuta 2024

Paras kuivakakku ja ihania lounaita

Olen kirjoittanut jo monesti siitä, että meillä on työpaikalla pullapiiri. Se kokoontuu joka torstai ja jokainen jäsen tuo vuorollaan pullaa. Yllättävän moni leipoo itse. Pullapiirin osallistujista on 70% miehiä ja silti itse leipominen on suosittua. Olen jaksanut koronan jälkeisessä elämässä käydä aika harvakseltaan pullapiirissäkin. Se on tämän vuoden ryhtiliikkeen paikka :)

Minulla oli pullavuoro pari viikkoa sitten. Olin luvannut pyhästi leipoa. Aloitin tietenkin iltamyöhään leipomisen suunnittelun ottamalla hätäpuhelun ystävälleni Leenalle "Apua, mulla on pullavuoro huomenna ja pitäisi äkkiä leipoa jotain helppoa ja hyvää. Ehkä joku kuivakakku. Onko sinulle mitään hyvää reseptiä". 

Leena tietenkin ratkaisi ongelmani. Kiitos! Ratkaisu oli erinomainen valkosuklaa-kaardemummakakku. Nam! Työpaikalle viemäni kakun koristelin valkosuklaaraidoilla ja sydänströsseleillä, tarjoilulautaselle asettelin vielä sydämen mallisia vaahtokarkkeja.

Kuivakakku ennen koristelua

Kakku tarjoiluvalmiina

Piti oikein poseerata kakun kanssa toimistolla :D

Tämän ohjeen sain Leenalta

VALKOSUKLAA-KAARDEMUMMA KAKKU

150g pehmeää voita tai margariinia
1,5dl sokeria (siro)
2 keskikokosta munaa
1-2tl kardemummaa (sitä rouheampaa putkilossa)
noin (60-)100g valkosuklaata (Panda on leipoessa paras)
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1,5dl lämmintä maitoa

Valmisteluna laita uuni lämpiämään 175C.
Voitele kakkuvuoka hyvin voilla ja "jauhota" se joka puolelta sokerilla.
Rouhi valkosuklaa terävällä veitsellä pieneksi.
Mittaa taikinakulhoon pehmeä rasva ja sokeri sekä kardemumma.
Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa astiassa, jauhot, leivinjauhe ja suola.
Lämmitä maito mikrossa kädenlämpöiseksi.

Tee taikina. Vaahdota sähkövatkaimella rasva ja sokeri tasaiseksi, lisää seokseen munat yksitellen, välissä aina kunnolla vatkaten.
Lisää taikinaan vuorotellen kuivataineet (mielellä siivilöiden) ja maito, aina vähän kerrallaan.
Sekoita lopuksi taikinaan esim nuolijalla valkosuklaarouhe.
Annostele taikina tasaisesti kakkuvuokaan (n. 1l vuoka) ja paista 175C uunin alatasolla 50-70min.
Ota someen hyvä kuva valmiista kakusta ja myhäile onnistumisesta. Valmis.

Sutkautuksia-blogin Tarun kanssa kävimme lounaalla Itä-Helsingissä Rastilan kartanossa toimivassa Cafe Monamissa. Kartano on saneerattu hienosti ja sisustettu silmää hivelevän modernin tyylikkäästi ja ruoka on hieman perushyvää parempaa. Käynti Monamissa ilahduttaa aina, mutta aika harvoin tulee sinne lähdettyä. Pitäisi käydä useammin. Tarua oli ihana tavata!

Tämä nurkkaus on mielestäni hurjan kaunis




Työkavereiden kanssa kävin pitkästä aikaa lounaalla Espoon Leppävaarassa Mezzassa. Se on yksi parhaista lounaspaikoista. Ne notkuvat ja niin maistuvat salaattipöydät, tahnat ja talon oma leipä ovat erinomaisia. Lämpimissä ruuissakin on aina monta maistuvaa vaihtoehtoa. 




Sain jälleen ostettua lounaalta baklavaa kotiin. Mezzan baklava on erinomaista.

Lounasporukkaa oli tämän verran tällä kertaa

Mukavaa uutta viikkoa!