27. tammikuuta 2012

Taivaallinen aamuherätys

Inhoan aikaisia aamuherätyksiä pimeänä vuodenaikana. Kännykkä piippaa monta kertaa, elimistö huutaa lisää unta, vaikka olisin mennyt ajoissa nukkumaan. Kamalaa!

Tänä aamuna oli ihana aamuherätys, kännykän sijasta minut herätti nahkavekkari. Hän tassutteli ihan hiljaa sänkyni viereen. Uneen kuulin askeleet. Sitten hän tuli peittoni alle selkää vasten liiskaksi. Haeskeli hyvää uniasentoa. Ei tullut enää uni pienelle.  Kohta pienet sormet rapsuttelivat minua hellästi niskasta.

Teeskentelin vielä nukkuvaa. Sitten hän kiepsahti kasvojeni puolelle. Tarkkaili minua hiljaa ja sitten nuolaisi nenästä. Kun silmäni aukesivat, huoneen täytti kupliva (ja hiukan voitonriemuinen) nauru. Sitten hän käpertyi hetkeksi kainalooni niin pehmeänä ja lämpöisenä. Mutta vain hetkeksi, koska olihan jo aamun aikana tullut mieleen yhtä sun toista kerrottavaa. Iloinen puheenpulputus täytti huoneen. Aamu tuntui aurinkoiselta, melkein kuin kesältä. Voi, miksi aikaa ei pysäyttää (onneksi sen voi tallenttaa vaikka tänne).

Miten ihmeessä joku voi olla noin hyvällä tuulella ja täynnä virtaa jo heti aamusta?

Onko salaisuus terveellisessä ruokavaliossa?

... Vaiko nokkaunissa sohvannurkassa?

Vai onko se vaan asennekysymys?


PS: Miksi ne aurinkoiset aamuvirkut muuttuvat väsyneiksi isoiksi pojiksi, jotka karjuvat, kun heitä pitää väkisin raastaa aamuisin sängystä?

6 kommenttia:

  1. Voi mikà rakkauspakkaus ♥ Voiko parempaa aamua enàà ollakaan

    VastaaPoista
  2. Voi ihana <3 Meilläkin kuopus on sellaista sänkyyn kömpiävää sorttia. Esikoinen ei ole oikein koskaan ollut, se taas herää aina perheen ekana ja katsoo piirrettyjä tai leikkii legoilla.

    VastaaPoista
  3. Ihana! Nämä hetket minäkin haluaisin tallettaa ikuisesti johonkin.

    Se on takuulla temperamenttikysymyskin. Meillä poika on myös aamuvirkku ja saan häneltä toisinaan kullanarvoisia halausherätyksiä. Tyttö on illanvirkku ja aamuntorkku (tullut äitiinsä joka kärsii fyysisesti aamuherätyksistä edelleen).

    VastaaPoista
  4. Maailman paras herätys. Tuota pirteyttä minäkin aamuisin ihmettelin, kun tyttöni aukaisi silmänsä ja sanoi saman tien iloisesti "äiti, minä menen piirtämään...". Poika taas oli hitaasti heräilevää sorttia ja hänestä sai aamuisin heräilykaverin...Ihan huippuhetkiä, joita tuli pikkuisen ikävä, kun luki postaustasi. Nyt teinit nukkuvat puolille päivin, minä olen se, joka herään aikaisemmin...

    VastaaPoista
  5. Oi mikä söpöliini! Hyvä kun kirjoitit tuntosi ylös.

    Meilläkin on vielä noin puolitoista samanlaista, yksi alle kolmivuotias ja puolikas noin kuusivuotiasta. Joka toinen päivä saa helliä, joka toinen ollaan niin isoa poikaa.

    VastaaPoista