15. helmikuuta 2013

Sairastupaa ja Ystävänpäivää

Aiemmilta helmikuilta tuttu kuvio on taas päällä: flunssaputki. Jokainen lapsi on ollut vuorollaan sairas kuluneen viikon aikana. Oudon tilanteesta tekee se, että jokaisella on ollut erilaiset oireet. Itsekin olen kovassa nuhassa ja ääni painuksissa, tosin kuulostan pahemmalta kuin vointini on.

Minulle on kertynyt töissä kiireellisiä rästiähommia. Eilen olin laskenut sen varaan, että saisin kiireisimmän alta pois, kun haen pojat päiväkodista tavallista myöhemmin. Tuli soitto päiväkodista, keskimmäiselle oli noussut kuume. Se siitä tehotyöajasta :( Minua oli vastassa aurinkoisesti hymyilevä lapsi, joka oli sitä mieltä, että kuume on kiva asia ja vihdoin on hänen vuoronsa jäädä kotiin loikoilemaan.

Parin tunnin päästä pojan kuume nousi selvästi korkeammalle ja vointi huononi. Oli aivan selvää, että lapsi tarvitsee lähes tauotta aikuista vierelleen. Todennäköisesti myös koko seuraavan päivän. Kun mies tuli illalla väsyneenä työreissusta, pakenin itse pojan viereen pienille unille. Päätin, että ei auta muu kuin heittää "yövuoro".

Nousin tekemään töitä klo 21. Tein puoli neljään saakka. Rästi hoidettu! Nukuin pari tuntia ja heräsin viemään lapset kouluun ja päiväkotiin. Keskimmäinen nousi samaan aikaan ja jaksoi pysytellä muutaman tunnin hereillä, jolloin hoidin juoksevat työasiat. Sitten otimme mukavat neljän tunnin päiväunet :) Pojan vointikin kohentui.

Olemme usein viettäneet ystävänpäivää pienimuotoisesti. Muutama kortti on päätynyt postiin saakka, mies on ostanut kukkia ja minä olen leiponut/ostanut jotain herkkua. Tänä vuonna jäi kortit lähettämättä työmatkan takia, enkä sitten ehtinyt edes leivoksia ostamaan.

Ystävänpäiväni oli silti täynnä ihania yllätyksiä ja tunnetta. Ensimmäisestä vastasi kuopus. Olin vienyt hänet päiväkodissa omalle puolelleen ja mennyt sanomaan keskimmäiselle toiseen siipeen heipat. Kuopus tulee hoitajansa kanssa perässä, jotain todella tärkeää oli unohtunut.

"Äiti, tämä on sinulle!" Kuopus sanoo ja ojentaa sydänkortin.
"Voi, kiitos" Sanon ja halaan kuopusta.
"Äiti mä rakastan sua" Kuopus kuiskaa korvaani.

Hetken olen varmasti universumin onnellisin nainen :)


Seuraavasta yllätyksestä vastasi mies. Hän on tullut kotiin kukkakaupan kautta. Aivan upeat kukat ja runo kortissa



Pojat ovat odottaneet kovasti pientä hiihtolomaa mummilaan. Toivottavasti kaikki olisivat sunnuntaina lähtökunnossa.

9 kommenttia:

  1. Voi ei, se sairastelu iski sittenkin teille. Pdetään peukkuja pystyssä, että lomaviikko menisi terveenä.

    VastaaPoista
  2. Woops:
    Hetken jo ehdin ajatella, että tämä olisi ensimmäinen vuosi ilman tammi-helmikuun flunssaputkea, Mutta kyllä se näyttää joka vuosi iskevän :(

    VastaaPoista
  3. Voi sairastupaa ja rästihommia. Onneksi hoitui sekä lapsen hoito että työt! Meilläkin ollut tällä ja viikolla pientä sairastamista, mutta kaikilla eri oirein. Kummallista.

    Ihana ystävänpäivä sinulla. Kuopus on ihana. <3

    VastaaPoista
  4. Leonida:
    Nyt taitaa olla vaikka mitä tartuntatautia liikkeellä :( Toivottavasti selviätte vähäisillä oireilla.

    Kuopus oli kyllä ihana.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin sairastellaan....no jospa nämä taudit kevättä kohti loppuisivat.

    Niin parhaita nuo lasten antamat kortit:)

    VastaaPoista
  6. Miikku:
    Odotan sitä kevättalvea, kun ei olisi sairasteluputkea. Meillä pojat tulivat tänään hiihtolomareissusta - jokainen pienessä kuumeessa :(

    Terveämpi päiviä sinne.


    Susa:
    Kiitos. Mies ja lapset osaavat välillä yllättää ihanasti :)

    VastaaPoista