24. marraskuuta 2016

Voi tätä marraskuun pimeyttä

Jatkuva pimeys yhdistettynä sateeseen saa meikäläisen olon varsin voipuneeksi. Aamulla en meinaa millään päästä käyntiin ja iltapäivällä voimat lopahtavat normaalia nopeammin. Kaipaisin niin valoa! Lisätuskana on jatkuva inhottava vesisade. Minua harmittaa, että lumi suli pois. Lumi tekee kaikesta kauniimpaa ja valoisampaa ja lumisessa talvimaisemassa liikkuminen on ihanaa. Inhoan tätä märän ja pimeän yhdistelmää.

Valokuvatkin todistavat, että minkä eron lumi saa aikaiseksi. Kävin ulkoilemassa lumen aikana Helsingin Vanhankaupunginkoskella ystäväni kanssa. Päivä oli aika harmaa, mutta miljöö aivan valloittava. Tässä pari kuvaa putokselta.




Sitten sama kaksi viikkoa myöhemmin ilman lunta. Kuvausajassa on max tunti eroa. Vettä virtasi koskessa niin, että ilma oli extramärkä, mutta kyllä paikka on paljon kauniimpi lumisena ja kuvatkin ovat ihan eri tavalla valoisia.

Vettä piisaa, mutta valkea, hohtava kauneus on tiessään


Olen yrittänyt kehitellä kaamoksentorjunta-aktiviteettejä. Yksi parhaimmista olisi ehdottomasti ulkoilu, mutta sää ja pimeys :( Voi kuinka odotankaan lunta ja parempaa ulkoilusäätä! Hiihtämisestä ja laskettelusta puhumattakaan. Kaamosuupumisen torjumiseksi olen siis yrittänyt ulkoilla kelistä riippumatta. Poikien kanssa olemme sitkeästi keränneet Pokemoneja sateessa.


Olen harkinnut myös uutta kirkasvalolamppua hajonneen tilalle. En tiedä oliko edellisestäkään mitään apua, hankala sitä oli ainakin säilyttää, joten siksi en ole ostanut uutta sen hajottua. Kertokaapas mielipiteitänne, oletteko saaneet hyötyä kirkasvalolampusta? Pitäisikö hankkia sitten uusi lamppu? Sen olen huomannut, että uimahallissa on ihan älyttömän hyvät valot ja viikottaisen vesijuoksun jälkeen olo tuntuu pirteämmältä kuin minään muuna aamuna. Alkaisin muuten juoksemaan joka arkipäivä, mutta se hallille ponnistaminen on niin r-a-s-k-a-s-t-a.

Toisena kaamosankeustorujuntana on kiva tekeminen. Melkein jokaiseen viikonloppuun on varattuna joku piristävä juttu. Nyt joulun alla on paljon tapahtumia konserteista Luciaan, että valinnan varaa riittää. Joka viikonloppuinen huvittelu/mukavien juttujen puuhastelu, kyllä näkyy pyykkivuoressa, mutta eihän niistä puhtaista vaatteistakaan ole mitään iloa, jos ei pysy hereillä ;)

Viikonloppuna alan fiilistelemään joulua ensimmäisellä joulutorireissulla. Se piristää ainakin siinä hetkessä. Onhan joulutorireissun odottaminenkin tuonut iloa marraskuuhun. Runsaat jouluvalot saavat kadut näyttämään paljon kutsuvammilta. Glögi ja jouluherkut ovat parasta pitkässä syksyssä.

Yksi missä olen epäonnistunut on kevyt ja terveellinen ruokavalio. Kaamosaikana tuskin kannattaisi syödä raskaita ja väsyttäviä lounaita ja tehdä kotiin tultua voileipäpinoja. Järkevä tyyppi söisi kevyesti ja iltapäivisin hedelmiä ja vaikka rahkaa. Järkyttävää, mutta olen sortunut melkeinpä päivittäiseen herkutteluun. Ruokalistallani on niin jäätelöt kuin suklaapatukatkin ja kohta alkaa joululeivonnaisten kausi. Jotenkin pimeä iltapäivä ilman herkkupalaa tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Pahasti pelkään, että joulukilot ovat vähäiset verrattuna kaamoskiloihin ;(

Joulutorttukausi on jo aloitettu

Vaarin tekemää ihanaa omenapiirakkaa

Olen taas miettinyt, että kuinka ihanaa olisikaan katkaista kaamos etelän lomalla. Viikko auringossa tekisi ihmeitä. Toinen ihan yhtä hyvä vaihtoehto olisi kaksi viikkoa lomaa ja sen viettäminen talviunilla. Talviunet voisi tarkoittaa isoa pinoa kirjoja, pientä ulkoilua päivän valoisimpaan aikaan, Netflixiä, pataruokia, glögiä. Kumpi vaan kelpaisi! Aivan selvästi tarvitsisin jonkin breikin tähän syksyyn, mutta viiden viikon vuosiloma ei meinaa riittää mihinkään.

Väsyttääkö marraskuun pimeys? Millä sinä torjut kaamosankeutta?

19. marraskuuta 2016

Henkinen ikäni on seitsemän

Tapasin ystäväni Annan perjantai-iltapäivänä. Ohjelmassa oli vakiosettimme eli kulttuuria ja ruokaa. Meillä ei ollut mitään valmiita suunnitelmia ja päätimme ihan vain nopeasti pistäytyä teatterimuseossa.

Homma meinasi tyssätä lippuluukulle. Teatterimuseo olikin varattu yksityistilaisuuksille, siellä oli äskettäin päättynyt yksi yksityistilaisuus, lasten synttärit olivat kohta alkamassa ja pikkujouluvalmistelut kesken. Lippukassan ystävällinen tyttö ajatteli, että museokorttilaisille voisi käydä ratkaisu, jossa vain osaan tiloista pääsee tutustumaan ja hän soitteli museon puolelle, että voisimmeko päästä sisälle. Pääsimme!

Katselimme teatteripukuja ja pienempää lavaa. Vähän jo ehdin ajatella, että ainakin tämä osasto on hiukan ankea. Sitten museovirkailija kehotti meitä kokeilemaan edes yhtä pukua aikuisten pukujen valikoimasta. Olimme tuossa tilassa kahdestaan, joten pakkohan se oli pukua kokeilla. Siitähän se homma sitten lähti rullamaan. Sovittelimme hatut ja kaikki muutkin höpsötykset iloisesti kikatellen tai suorastaan räkättäen :D :D

Kuvamateriaalia kertyi kiitettevästi ja vähänkös harmittelimme sitä, että tulimme lähteneeksi museoon meikkaamatta.

Lady Gaga and Lady Gugu. Menestyslook pikkujoulukauteen. No smile!

Anna - syötävän suloinen muffinityttö ;)

Rva Kepponen - täyteläinen tuoppi ;)

Sitten vähän pukudraamaa... 



Pukudraamasta siirryimmekin pienen säätiedoituksen tekemiseen...

Tiistaina aurinko piilottelee Norjan rannikolla pienten pilvien takana

Aion vetää nuo puolipilvipoudat tuolta Norjasta Etelä-Suomeen
"Just watch me doing it"

Aloimme jo olla uuvuksissa nauraa rätkättämisestä, mutta vielä oli hupia jäljellä. Ikinä aikaisemmin en ole ratsastanut säästöpossulla. Aivan villi perjantai!

Nämä ovat Onnelin ja Annelin lavastuksesta. 
Alla on pyörät, joten varovaisesti kruisailimmekin säästöpossuilla.

Kaiken huvittelun jälkeen tutustuimme Helsingin Kaupunginteatterin tuotantojen lavastuksien pienoismalleihin. Muutaman olinkin nähnyt esityksinä ja heti mieleen kumpusi teatterimuistot.

Kolmen iloisen rosvon lavastuksen pienoismalli

Teatteriruokanäyttelysaliin oli raivattu pöydät pikkujouluja varten ja kattaminen oli käynnissä. Pääsimme kuitenkin kurkistelemaan salin reunalla olevia näyttelypöytiä. Juhlatila näytti niin hienolta, että aloimme kadehtimaan vihreinä niitä onnekkaita, jotka tulivat viettämään sinne pikkujoulujaan.

Pikkujoulujen valmistelut käynnissä

Pikkujoulujen noutopöytä
No ei vaiskaan, teatteriruokaa!

Lisää teatteriruokaa

Meiltä jäi kokonaan kokematta suuri lava ja suuren pukuhuoneen pukuvarasto. Eli meillä on hyvä syy tulla käymään museossa uudestaan. Suurella lavalla oli jonkun onnekkaan pikkutytön synttärit ja tuotoksena valmistui näytelmä, jonka juhlaporukka esitti noutamaan saapuneille vanhemmille. Minulla ja Annalla on molemmilla haaveena omat teatterisynttärit. Hintakaan ei ole kohtuuton.

Meillä oli superhauska ilta. Teatterimuseo oli meille varsinainen yllätys toiminnallisuudellaan ja viihdyttävyydellään. Vähän heittäytymistä museokäynti toki vaatii, joten mukaan kannattaa ottaa lapsiseuraa tai meidän kaltaisia naisia, joiden henkinen ikä saattaa hetkessä tipahtaa seitsemään vuoteen.

Suosittelen Teatterimuseota!

Meidän iltamme jatkui intialaisella ruualla


Sitten drinkit. Arvaatteko mitkä cocktailit ovat laseissa? Vodka-pihlajanmarja? Rommi-ananas?

Laseissa on Grandin pillimehut jäillä :D
Siis aikuisten oikeasti, ainoa Fazerilta löytynyt vatsalleni sopiva juoma oli mansikka Grandi.

Joskus blogistin kakkuhimo on niin paha, että pitää ensin maistaa ja sitten kuvata.

Mukavaa viikonloppua!

16. marraskuuta 2016

Onko Bukarest Euroopan rumin pääkaupunki?

Muutama potentiaalinen kilpailija on vielä katsastamatta, mutta kyllä Bukarest on tiukasti mitalikannassa kiinni ;)

Miksi Bukarest on ruma? Eikö siellä ole mitään kaunista?

Ennen toista maailman sotaa Bukarestia kutsuttiin idän Pariisiksi, katselemalla valikoituja tienpätkiä ja taloja se on helppo uskoa. Sitten tuli sota. Romania yritti pysyä puoluettomana, mutta liittolaisten puutteessa ja Neuvostoliiton pelossa Romania liittoutui Saksan kanssa. Ensin tuli pommituksia Neuvostoliiton toimesta ja Romanian vaihdettua puolta pommituksia tuli Saksan toimesta. Kommunismiajan hengessä vanhaa ei säästelty vaan tilalle rakennettiin moderneja ja funktionaalisia betonikuutioita. Sitten tuli Ceausescu ja lanasi omien hankkeittensa alta tuhansia vanhoja kauniita taloja. Ilman Ceaucescua Bukarest olisi varmasti erinäköinen kaupunki.

Maan heikosta taloudesta johtuen monet rakennukset ovat päässeet ränsistymään. Uusi arkkitehtuuri on monimuotoista Bukarestissa. On lasitorneja, on vanhaa ja uutta yhdisteleviä rakennuksia.

Bukarestissa on totisesti kerroksellisuutta. Kauniita vanhoja rakennuksia - osa kunnossa ja osa surullisesti rappiolla. Kommunismiajan betonilaatikoita. Kommunismiajan merkkirakennuksia, jotka tuskin istuvat mihinkään kaupunkiarkkitehtuuriin. Uusia rakennuksia.

Kaupungilla voi kävellä pätkän ihaillen kauneutta. Useinmiten kuitenkin katselet rumaa taloa ja mietit, että mitään rumempaa ei voi tulla vastaan ja sitten kun käännyt korttelin kulmasta on ennätys jälleen ylitetty. Sitten vastaan tulee joku aivan uskomaton helmi. Bukarest on keitos rumista aineksista höystettynä hienoilla sattumilla.

Löpinät sikseen ja sitten katsotaan vähän kaupunkia.

Aika valloittavan näköinen kirkon piha
Hoidettuja viheralueita oli vähän, tämä oli ehdottomasti kaunein

Kirkon sivurakennus
Todettakoon, että n. 50m päässä kirkosta kodittomat pitivät majaa ja käyttivät pientä tontin plänttiä ulkokäymälänään ja haju oli tyrmäävä.

Vanhan kaupungin charmia ja hyväkuntoisia rakennuksia

Valtion virastotalo vanhassa kaupungissa

Ehkä vähän Pariisi-fiilistä

Valitettavasti vanhan kaupungin jokaisella kadulla oli taloja joiden kunto on kuten yllä.

Paklatun julkisivun takana oli yleensä aina remppa jäänyt tekemättä.
Tämä porttikäytävä on ihan paraatipaikalta keskustasta ja talon alakerrassa toimii luksusasusteiden iso myymälä.

Suurennos samasta porttikongista

Säästäremontti 1: vain ensimmäinen kerros on saneerattu.
Kahden seuraavan kerroksen ikkunat on laudoitettu kiinni.

Säästöremontti 2: Julkisivu hohtaa, muuten rappaukset tippuu seinistä ja sähköjohdot roikkuu ulkona.

Aukiolla päin on hyväkuntoiset uudet kerrostalot, mutta niitä seuraa piiitkä jono ankeita betonilaatikoita

Peruskerrostalolook. Näitä oli todella paljon.
Tosin jos tätä vertaa vaikka Moskovan, Pietarin tai Belgradin lähiöihin on kyseessä laadukasta ja viihtyisää asumista.

modernia tyyliä

Ceaucescun suuruuden hullu Kansan palatsi. Alta jyrättiin yli 7000 taloa.
Köyhä maa rakensi maailman toiseksi suurinta rakennusta, ulkokuoreen käytettiin paljon marmoria. Marmorivarat hupenivat niin, että kansalaiset joutuivat keksimään jotain muuta perinteisen marmorisen hautakiven sijaan, kun kaikki toimitettiin Ceaucescun raksalle.

***

Kenelle suosittelisin matkakohteeksi Bukarestia? Öööö, en ehkä kenellekkään pelkkää Bukarestia. 

Transilvania upeine linnoineen, kirkkoineen, kauniine pikkukaupunkeineen ja upeine vuorineen saa minulta varauksettoman suosittelun. Bukarest on oiva läpikulkupaikka matkalla Transilvaniaan ja siellä voi hyvin pyöriä pari päivää. Kommunismikierros oli todella mielenkiintoinen. Huhujen mukaan Bukarestissa on vilkas yöelämä, mutta väsyneenä täti-ikäisenä en pysty kommentoimaan asiaa.

Ruoka Bukarestissa oli perushyvää, ei valittamista, joskin kulinaariset elämykset jäivät vähäisiksi. Kahvilakulttuuri leivonnaisineen oli oivallista.

Paras ruoka-annos: viiriäisenmuna-pekoni-salaatti

Herkullisia jäädykkeitä

leivoksia NAM!

13. marraskuuta 2016

Ajatuksia isänpäivänä

Minä olen ollut isän tyttö. Aina.

Äitini kanssa persoonallisuutemme ja kemiamme eivät ole kohdanneet samalla tavalla kuin isäni kanssa. Siksi isäni vaikutus minuun on ollut suuri. Hän on kasvattanut minua kannustavassa hengessä, ollut läsnä ja antanut aikaansa. Tuskin olisin mennyt tekniselle alalle ilman isäni kannustusta. Isäni on tutustuttanut minut niin lukemiseen, lasketteluun kuin öljyvärimaalaukseen. Hän on valanut uskoa, että kaiken voi oppia ja pärjätä missä vaan.

Vaari ja kuopus taaperona

Ehkä kasvatuksestani johtuen olen hakenut tasa-arvoista ja kannustavaa kumppania ja olen myös saanut sellaisen. Hra Kepponen osallistuu perheen pyörittämiseen siinä missä minäkin. Voin olla työmatkalla tai omissa menoissa tietäen, että kotona homma pelittää. Ehkä siellä on syöty enemmän Saarioisten äitien eväitä tai kuljettu likaisessa paidassa, mutta oikeasti merkitykselliset asiat on hoidettu. Voin luottaa siihen, että mieheni auttaa minua aina.

Vaari ja esikoinen leikki-ikäisenä

Olen yrittänyt antaa Hra Kepposelle tilaa olla vanhempi omalla tavallaan. Tehdä asiat omalla tavallaan ja hakea niitä juttuja, joita hän haluaa tehdä lasten kanssa. Sietää ja oppia kunnioittamaan sitä, että toinen tekee asiat omalla tavallaan. Pienempänä pojat olivat ehkä enemmän äidin poikia, mutta kyllä meillä on nykyisin isin poikia. Hra Kepponen on pelannut poikien kanssa samaa roolipeliä pari vuotta ja se on esikoisen ja keskimmäisen suursuosikki puuhaa.

Pojat ja Hra Kepponen viime kesänä

Jos jonkin neuvon saisin ja voisin antaa isyyttään aloitteville isille, neuvoisin osallistumaan vanhemmuuteen aktiivisesti ja ottamaan se oma tila heti alusta alkaen. Vanhemmuuttaan voi toteuttaa monella tavalla, eikä se äidin vanhemmuuden malli oli aina se oikea. Tärkeintä on olla läsnä, rakastaa, kannustaa ja antaa aikaa.

Oman elämäni miehiä haluan kiittää saamastani rakkaudesta ja kannustuksesta!

Meillä isänpäivää vietetään tänä vuonna kahveilla vaarin luona. Hra Kepponen on saanut kortit ja muistamiset lapsilta. Minä olen jo kaihoisasti muistellut päiväkotivuosien tuotoksia, joiden tekstit olivat niin hilpeitä :)

Hyvää isänpäivää!

Onni on olla isin sylissä




11. marraskuuta 2016

Arkiviikon kohokohdat: Finnjävel ja talviulkoilua

Olipas kiireinen viikko. Töissä oli tiimipäivät, joihin sisältyi hirvittävä määrä erilaisia koulutuksia.

Olen yrittänyt
a) pitää silmät auki loputtomilta tuntuvissa esityksissä
b) sisäistää edes osan käsitellyistä asioista
c) olla komentoimatta, kun osa tiimipäivien osallistujista iloitsi Trumpin voitosta.

Maanantai-iltana kävimme porukalla yhteisellä omakustanteisella illallisella. Paikaksi oli valittu hypetystä ja huippuarvioita niittänyt Finnjävel. Aika rohkea valinta, koska Finnjävel on enemmän fine dining kuin rento seurustelupaikka ja se näkyy myös hinnoissa. Finnjävel tarjoilee perinteisiä suomalaisia ruokia uudella tavalla.

Meitä oli isompi seurue pääosin ulkomaalaisia kolleegoita ja otimme kaikki maanantain kokeellisen menun, jossa oli seitsemän ruokalajia. Finnjävel on sisustettu suomalaisella designilla. Pöydät ovat vaaleaa koivua, aterimet hyyyyvin pitkävartisia ja useampia annoksia tarjoiltiin puulautasilta. Sisustus on skandinaavinen ja minimalistinen, kyseessä ei siis ole mikään kelohonkaravintola.

Illallinen alkoi keittiön tervehdyksellä. Siinä oli kivien päällä vähän silliä, riisikakkua ja niiden päällä jotain majoneesikastikkeita ja joku pieni lehdykäinen. Pöydän kesken jaettavaksi tarkoitettu annos oli aika hämärässä kohdassa pöytää ja niinpä ulkomaalaisen kolleegan lautaselle meinasi päätyä sillin sijasta kivi. Ei ehkä kuitenkaan niin hyvä idea tuo kivipeti ;)

Ei mikään erityinen keittiöntervehdys - etenkin jos valitsee lautaselta kiven

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli kermainen savuahvenkeitto. Se tarjoiltiin trendikkäästi niin, että liemi tuli erikseen. Koko annos jäi harmillisesti haaleaksi, minusta keiton pitää olla kunnolla kuumaa. Lientä olisi minusta saanut olla enemmän. Maku oli kyllä erinomainen.

Ensin pöytään tuli kiinteät ainekset ja liemi kaadettiin päälle erikseen

Valmis keitto. Kuvassa näkyy, että aterimet olivat hyvin pitkävartisia

Toisena alkupalana oli tartar. Se oli maultaan varsin hyvä, mutta ehkä noin kolmen pienen haarukallisen kokoinen. Minusta annoksen pitäisi olla isompi.


Seuraavan ruokalajin nimi oli mukuloita maakuopasta. Se oli palanen hyvin pitkään haudutettua juuriselleria, jossa oli runsaasti jotain maustetta päällä ja mustaherukkaa alla. Juurisellerin suutuntuma oli erikoinen, en olisi sen uskonut olevan juuresta lainkaan. Mausta en tykännyt yhtään, annos oli minusta todella paha.

Hyh, miten pahaa

Ymmärtääkseni karjalanpiirakka on yksi ravintolan nimikkoannoksista. Se on laitettu täysin uuteen uskoon. Karjalanpiirakka on hajotettu komponenteiksi. Idea on minusta loistava. Makukin oli hyvä, mutta annosta olisi helppo parantaa. Olisin tosin toivonut, että palleron kuori olisi maistunut selvemmin rukiille ja että riisi ei olisi palleron sisällä ollut kuin liisteriä, jossa jyvät ovat menettäneet rakenteensa.

Karjalanpiirakka a la Finnjävel 

Upea ulkonäkö

Sitten olikin vuorossa pääruoka eli hevosen filettä ja lanttulaatikkoa. Liha oli todella mureaa, suorastaan suussa sulavaa, mutta aika vähäsuolaista. Suola tuli lisukkeista, pääosin liemestä ja sienistä, joita minusta oli liian vähän lihan määrään nähden. Etenkin lanttulaatikon määrä oli aivan olematon.

Hevosen filee lisukkeineen

Sitten olikin kahden jälkiruuan vuoro, joista ensimmäisenä tarjoiltiin Marjaana. Siinä oli maitosuklaahyytelöä ja päällä jonkinlaista minttusorbettia. Kuulostaa taivaalliselta, mutta oli aika vaisu esitys.

Marjaana

Viimeisenä tarjoiltiin uuniomenaa ja valkosuklaata. Se oli minusta aivan taivaallisen hyvää. Jos olin suurimman osan annoksista kohdalla miettinyt, että koko on liian pieni, niin tässä annoskoko oli juurikin hyvä.

Superkaunis ja herkullinen annos 


7 ruokalajin jälkeen tein kotona itselleni voileivän. Olen käynyt kokeilemassa muutamia fine dining paikkoja sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se ei vaan ole minun juttuni. Pidän vähän ronskimmasta ruuasta ja reilummasta annoskoosta. Olen varmaan sellaisen maalaisranskalaisen ruuan tai bistroruuan ystävä.

Palvelu Finnjävelissä oli ystävällistä eikä mitenkään jäykistelevää. Miinuksena ehdottomasti se, että ateria kesti aivan kohtuuttoman kauan. Ehkä se johtui seurueen koosta, mutta ruokailu kesti kaikkiaan neljä tuntia. Tilassa kaikui pahasti, mikä hankaloitti keskustelua. 

Ehdottomasti plussaa siitä, että Finnjävelissa saa menun myös kasvisruokana. En kehdannut maistella entuudestaan tuntemattoman kolleegan lautaselta mitään, mutta hän piti kasviruuastaan paljon lukuunottamatta pääruokaa, joka oli karamellisoitu sipuli.

Tiimin kesken Finnjävel jakoi mielipiteet. Se oli toki mielenkiintoinen kokemus ja ulkomaalaisista kollegoista moni ei ollut syönyt suomalaista fine diningia aikaisemmin. Osan mielestä Finnjävel oli liian kallis, osa oli pettynyt, että eivät päässeet maistamaan poroa, kanttarelleja ja lakkoja. Minustakin kokemus oli kiva, mutta luulen, että tämä jää ainoaksi vierailukseni Finnjävelissä hinnasta johtuen. 

Keskiviikkona suuntasimme toimiston ulkopuolelle, jossa pääsimme nauttimaan ulkoilmasta ja kevyestä liikunnasta. Minä säntäsin heti lounastauolla ulös ihailemaan lumista maisemaa.

Niin kaunista!

Liikunnaksi oli valittu jalkapalloa ulkona jumppapallolta. Kävin oikein erikseen tiedustelemassa ohjaajalta, että onko hän nyt miettinyt tämän asian ihan loppuun saakka. Lumi tallaantuu liukkaaksi nopeasti, paikalla on ihmisiä jotka eivät ole ikinä tehneet lumessa mitään ja varusteet ovat sen mukaisia, kuten nahkapohjaiset buutsit :D 

Liikunnanohjaaja piti kiinni suunnitelmasta. Kovasti hauskaa tuntui porukalla olevan, mutta jestas meno oli välillä todella vaarallisen näköistä. Selvisimme vähäisillä vaurioilla: yksi kunnon mustelma poskipäässä ja yksi venähtänyt selkä. Minähän vetäydyin saman tien takavasemmalle tästä harjoituksesta, koska polveni eivät kestä liukastelua lainkaan.

Tässä on esimerkki pelitilanteesta. Liukkaudesta johtuen yleinen pelikuvio oli se, että yksi potkaisi palloa ja toinen palloa potkaissutta. 

Palloilun lisäksi tansimme myös kuntosalsaa hangessa. Siinä sitä on taas ulkomaan elävillä kotona kerrottavaa :D