11. joulukuuta 2017

When size matters ja pakkoselfie

Toissaviikkoon mahtui muitakin "juhlallisuuksia" kuin ensimmäiset Itsenäisyyspäiväjuhlat. Keskimmäisen synttärilahja saapui *rumpujen pärinää*.

Keskimmäinen täytti marraskuun puolella 9 vuotta ja on potenut lelukriiziä. Lahjaksi piti ehdottomasti saada jonkin lelu! Koska poika ei juurikaan enää leiki leluilla ja taloudessamme on legoja lähemmäs kuutio, oli lelun valinta hyvin, hyvin vaikeaa. Annoin sitten periksi jälleen yhdelle Nerf-aseelle. Nerf-aseella voi siis ampua sellaisia superlonnuolia. Ratkaisevan virheen tein, kun luovutin Nerfin valinnan ja tilauksen Hra Kepposelle ja kuopukselle.

Yhtenä päivänä tulin töistä pahaa aavistamattomana. Posti oli tuonut paketin, sankari avannut ja kasannut aseensa ja jättänyt sen sohvalle. Ase vie hiukan yli kahden istumapaikan verran tilaa sohvalta. Se painaa niin paljon, että kuopus ei jaksa kannatella sitä ilman hihnaa. Voi järkytys, mikä möhkäle! Hetkellisesti verenpaineeni suhisi korvissani, kun näin tuon jättiaseen.

Jo, on aseella kokoa!


Hra Kepponenkin oli hämmästynyt aseen koosta ja tunnusti ettei tullut tarkastaneeksi mittoja. Mikä aloittelijan moka! Leluista tsekataan aina mitat, ääniominaisuudet ja minkälaisia pattereita ne käyttävät. Kuopus on ollut toki mielissään isosta lelustaan, mutta hänkin on nyt huomannut että isoin ei välttämättä ole paras ;)

Kuopus on miettinyt, että missä asetta voisi säilyttää. Toki mietintä alkoi vasta siinä vaiheessa, kun käskin poikaa viemään aseen pois olohuoneesta. Pahuksen Nerpyssy ei mahdu tietenkään mihinkään kaappiin! Olen sanonut pojalle, että ainoa paikka mihin se mahtuu on hänen leveä parvisänkynsä ;) Että hyvää yötä Nerfaseen kanssa muruseni!

Toinen saman viikon juhlajuttu oli pitkään odottamamme Haloo Helsingin keikka. Bändi on minun ja esikoisen lemppareita ja kotikaraokemme ehdoton suosikki. Otimme keikalle mukaan Hra Kepposenkin, koska hänen tehtäväkseen jäi lippujen varaus. 


Me tietenkin Hra Kepposen kanssa halusimme räpsiä useamman selfien. Mitä teki meidän teinimme tuolloin? Hän istui mielenosoituksellisesti huppu päässä :D

Kaksi seniiliä selfieposeeraajaa "hei me ollaan keikalla" ja yksi cool dude

Hah - jos on vanhempien maksama keikkalippu, niin joutuu selfieposeeraamaan kanssamme vaikka väkisin

Musadiggareiden perheidylli

Oli hieno keikka!

PS. Sitten onkin aika mainostaa seuraavaa postausta. Aion paljastaa, että onko Marikan kadonnut Itäsiipi niin loistokas kuin hän antaa ymmärtää? Entäpä, millaisen rakennusteknisen vian paljastin heti Itäsiivestä? Ja millainen onkaan Marikan keittotaito?

PPS. Jos lapsesi leikkivät Nerf-aseilla, niin huolehdithan silmien suojauksesta. Meillä käytetään joko rakettilaseja (taas on oikea aika hankkia muutama useampi ylimääräinen pari kesää varten) tai sitten käytämme uimalaseja. Jälkimmäisten etuna on silmän suojaus myös sivusta ja haittana nopea huurtuminen.

8. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäiväjuhlia

Suomessa on paljon asioita, joita arvostan. Korkeimmalle minun silmissäni nousee se työ ja näkemys, jolla menneet sukupolvet ovat rakentaneet köyhästä maasta tasa-arvoisen ja varakkaan hyvinvointivaltion. Vaikka yhteiskunta ei ole täydellinen ja tuntuu, että se on moneltakin kohtaa murroksessa, niin meillä on kuitenkin hienoja asioita kuten maailman korruptoitumaton hallinto ja poliisi, huippukärkeä oleva peruskoulu, ilmainen koulutus ja hyvä turvallisuus. Lisäksi meillä puhdasta luontoa ja laajat jokamiehenoikeudet, joilla niistä pääsevät kaikki nauttimaan. On siis paljon hyvää, mitä juhlia!

Perheen ensimmäiset Itsenäisyyspäiväjuhlat osuivat keskimmäisen kohdalle. Helsingin pormestari on perinteisesti kutsunut kaikki 4-luokkalaiset Itsenäisyyspäiväjuhliin Finlandiatalolle. Päivä oli ollut pitkä, kättelyä oli joutunut jonottamaan, mutta kaiken kaikkiaan kokemus on varmasti muistiin painuva. Vielä illan päätteeksi juhlijat esittivät koululla kaikki harjoittelemansa tanssit. Se oli sykähdyttävä hetki!

Mun muru

Tanssin pyörteissä

Hyppää hetkeksi tanssin pyörteisiin

Seuraavat juhlat olivatkin sitten alakoulun Itsenäisyyspäiväjuhlat, jotka korvasivat perinteiset joulujuhlat. Todella hyvin koulu onnistuu juhlien järjestämisessä ja Suomi 100 juhlat olivatkin yhdet parhaista. Työnantajakin järjesti pienen juhlan, jossa oli puheita ja musiikkia ja kohotimme onnittelumaljat 100 itsenäiselle vuodelle.

Skool Suomelle!
Nauroin makeasti, kun suurimmat aplodit sain puheenvuoro "kuohuviiniä on lisää tarjolla" :D

Kotona järjestimme oman porukan kesken juhlaillallisen. Kuopus ja keskimmäinen esittivät aluksi sikermän koulun juhliin opeteltuja Suomi 100 lauluja ja vetäisivät vielä Maammelaulun päälle.

Skool jälleen Suomelle

Äänestimme etukäteen illan menusta. Voittajaksi valikoitui: paistettua lohta, keitinperunoita ja Hollandaise-kastiketta sekä vihersalaattia. Jälkiruuaksi oikein suomalainen herkku eli mustikkapiirakkaa Ukin mökin mustikoista ja vaniljajäätelöä. Muuten meillä sujui Itsenäisyyspäivä ihan arkisissa puuhissa, pääosin laitellen tavaroita takaisin paikoilleen. Somevirrasta katselin, että yllättävän moni osallistui isompiinkin juhliin, jopa frakkijuhliakin vilahteli. Aivan mahtavaa, että ihmiset ovat juhlineet Itsenäisyyspäivää kunnolla. Tunsin pientä haikeutta, että olisi pitänyt järjestää isommatkin juhlat, mutta tänä vuonna voimavarat riittivät vain pieneen juhlaan oman perheen kesken.



Nyt on edessä joulukorttitalkoot, toinen joulutorireissu ja joulukukkakurssi. Joten stay tuned ;)

Mukavaa viikonloppua!

3. joulukuuta 2017

Tallinnan joulutori

Minä olen hurahtanut joulutoreihin. Ne tuovat valoa ja tunnelmaa joulukuuhun. Viime vuonna kävin peräti neljillä joulumarkkinoilla. Tämän vuoden joulumarkkinakauden avasin ystäväni kanssa Tallinnassa. Suunnitelmissani on käydä vielä Helsingin Tuomaanmarkkinoilla ja Turun joulumarkkinoilla. Suuret suositukseni saa Lohjan menneen ajan joulumarkkinat, jotka järjestetään 9-10.12. Viime vuoden tunnelmia Lohjalta ja Tammisaaresta pääset kurkkaamaan *tästä*

Tallinnan joulutori oli tunnelmallinen, mutta aika pieni. Myynnissä oli käsitöitä villatuotteista nahkaan. Elintarvikkeita oli aika vähäisesti myynnissä, toki monta kojua myi glögiä ja pikkupurtavaa ja herkkua. Torin keskipisteenä oli varsin komea kuusi. Avajaisviikonloppuna joulutorin ohjelmalavalla oli melkein koko ajan musiikkia tai tanssiesityksiä. Minä löysin torilta pikkaisen herkkuja ja pellavaisen, joulunpunaisen huivin itselleni.






Juolutoreilun lisäksi ehdimme ihastella vanhaa kaupunkia, syödä hyvin ja shoppailla. Löysin itselleni erinomaiset talvikengät ja uskomatonta kyllä myös varvassandaalit. Minun piti koko kesän ostaan uudet flipflopit, mutta jäi hoitamatta ja niille olisi tarvetta ensi vuonna. Tallinnan reissun ja black friday alejen ansiosta meillä onkin kaikki joululahjat ostettuna.



Hotellin suosituksesta söimme Farm-nimisessä ravintolossa. Sisäänkäyntiä koristi erilaiset täytetyt eläimet ja mietimmekin, että minköhän olemme oikein menossa. Sisältä ravintola on avara, vaalea ja tyylikäs. Ruoka oli todella hyvää, söin todella mureaa lammasta. Annoskoko oli minusta reilu. Harmillisesti illallispaikkavalintamme ei ollut lähelekkään Farmin tasoa.

Lampaan filettä

Ravintolassa oli pyörivä joulukuusi

Farmin ravintolasali

Joulufiiliksen nostattaminen keskittyy minulla tällä hetkellä jouluherkkuihin tai sitten kodin ulkopuolelle. Koti en todellakaan pysty laittelemaan joulukuntoon, kun olemme räjäyttäneet osan irtamistoamme pitkin alakertaa. Astiat ovat melkein kaikki löytäneet tiensä takaisin astiakaappiin. Yllättävää kyllä ne eivät meinaa mahtua sinne takaisin -melkein arvasin tuon! Astiakaappien tyhjentämisen lisäksi olemme joutuneet tyhjentämään myös kirjahyllyt siirtoa varten. Nyt olohuoneessamme näyttääkin tältä:

Pieni sotku

Hiukan alkaa hermostuttamaan, että mintenkäs sitä joulua oikein vietetään, kun koti menee koko ajan enemmän ja enemmän sotkuun. 

26. marraskuuta 2017

Sinivalkoista-haaste

Sain "Kotona Annin kanssa"-blogista Sinivalkoista-haasteen. Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomen 100-vuotijuhlaa sinivalkoisin kuvin. Haaste on lähtenyt käyntiin blogista Puutarhahetki.

Minulle se päälimmäinen ja mieluisin mielleyhtymä sinivalkoisesta on tietenkin luonto. Sinivalkoinen on hyvän sään väri! Siitä tulee mieleen sininen taivas ja valkoiset poutapilvet. Tai sininen taivas ja hohtavan valkoinen hanki. Molemmat ovat minulle aivan yhtä mieluisia! Rakastan molempia!

Toisvesi, Virrat

Kalvik, Helsinki 

Aurinkolahti, Helsinki 

Helsingin ulkosaaristo

Vuokatti

Sinivalkoisesta tulee myös mieleen Helsingin tuomiokirkko. Kun lähestyy kauniina päivänä Helsinkiä mereltä, näky on majesteettinen. Suurkikko hohtaa valkoisena sinistä taivasta vastaa, aivan kuin se hiukan leijuisi kaupungin yllä. Harmikseni juurikin sellaista kuvaa ei löytynyt, joten tarjoan teille hieman laimeamman version.


Ehkä rakkain sinivalkoisen mielleyhtymä on vauvani. Kaikilla lapsilla on ollut paljon vauvana sinivalkoista - etenkin vaaleansinistä ja valkoista. Minun ihanat, pienet palleroni.



Ei, en kestä kuinka suloisia palleroita poikani ovat olleet! (puolueellinen mielipide)
Miksi he ovat jo niin isoja? Pallerohaikeus iski kuvia selatessa - niisk!

Haastetta kuuluu laittaa eteenpäin. Joten haastan:
-Nannin, blogista Suortuva
-Tuijan, blogista Satulinna
-Sadun, blogista Kukkapilli

Haasteen säännöt ovat seuraavat: 
kerro postauksessa haasteen alullepanija Tiiu / Puutarhahetki blogi- tee postaus jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaankäy kirjoittamassa www-osoite Puutarhahetki- suurien unelmien puutarha blogi Sinivalkoista haasteen kommenttikenttään. Jos kokee postauksen aiheesta liian työlääksi, voi osallistua myös Instagramin puolella, merkitse silloin kuvat #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki

Sitten vielä muutama varsinainen sinivalkoinen stereotypia ;)

Vaasa, Raippaluodon silta


Iloa viikkoosi!

23. marraskuuta 2017

Havahtumisia marrashorroksesta

Kuulkaas, viime viikolla sattui muutamana päivänä sellainen ihmeellinen juttu, että tunsin itseni melkein pirteäksi. Niin ja tunsin itseni terveeksi. Viimeksihän tällainen olotila on ollut ennen sairasteluputkea 10.9.

Pirteysviikon aikana sain vihdoin hoputettua ammattilaisen kasaamaan sen pahuksen nojatuolin. Häneltä oli mennyt 20min kasaukseen, mutta ammattilainenkin myönsi, että hän on joutunut kehittämään ihan oman kokoamisrutiinin tuoliin ja ohjeet ovat huonot. Tuoli on aivan ihana istua! Voi olla, että joudumme jakamaan perheen kesken vuoroja tuoliin.

Pirteysviikon aikana onnistuin ponnistamaan uuden sohvan vetovoimasta kaupungille Helsinki Contemporary galleriaan Maiju Salmenkiven näyttelyyn. Oli todella mielenkiintoista kuulla Maijulta hänen töistään ja työskentelytavoistaan. Yllättävää oli se, että Maijulla on kesken useita töitä, joskus jopa yli parikymmentä työtä kerrallaan. Mielenkiintoista oli kuulla myöskin gallerian liiketoimintamalleista ja digitalisoinnista. Helsinki Contemporarylla on netissä nähtävillä osa myyntivalikoimasta ja heillä on saatavilla appsi ja markkerimerkki, jonka avulla nettivalikoiman tauluja voi virtuaalisesti kokeilla kotona haluttuun paikkaan. Ihan älyttömän näppärää!

Maiju teoksensa edessä

Näyttelysssä minulla oli kaksi suosikkia. Hienoa vesivärityötä en saanut heijastavan lasin takia kuvattua, joten näytän teille kaksiosaisen työn nimeltä "Chinese puzzle". Maiju oli kävellyt työhuoneelleen läpi 70-luvun betonisen Itä-Pasilan ja maalannut sen. Seuraavaksi alkoi väri-iloittelu ja betonisesta Pasilasta tulikin värikäs piknikkeidas. Minä tykkään väreistä ja työ vetosi minuun juurikin raikkaan värimaailmansa takia.

Vaikka galleriassa kovasti painotettiin, että suomalainen moderni taide on edullista verrattuna muuhun Eurooppaan, oli ainakin Maijun töiden hinnat sillä tasolla, että ne eivät ole enää tavallisen palkansaajan hankittavissa.

Puolet diptyykistä - mikä värien hehku!

Ja toinen osa diptyykkiä

Koko teos

Sain viikonloppuna myytyä vanhan ruokapöydän pois ja pirteysviikko huipentui siihen, että aloitimme huonekalujen ja tavaroiden siirtelyn. Jouduimme purkamaan ison astiakaapin sisällön kahdesti ja pienen vitriinin kerran. 

Kun saimme kalusteet uusille paikoilleen, minuun iski paha ruskean ahditus. Kirjahyllymme on tummaa puuta ja olohuoneeseen siirretty iso astiakaappi keskiruskeaa puuta ja välissä lumivalkoisena hohtava valkoinen nahkasohva. Avokeittiö on sitten vielä kolmatta ruskeaa puusävyä. Silmiini alkoi sattumaan eri ruskeat. 

Menin aivan liian myöhään nukkumaan sunnuntaina, koska minun piti istua siinä ihanassa olohuoneen leptuolissa miettimässä, että minkä huonekalun pitäisi vaihtaa väriä. Onneksi en silloin tajunnut, että muutama Prisma on avoinna 24h. Olisin vielä yöllä alkanut ruskean vihapuuskassani heilumaan Osmo Colorin kanssa. Lyhyiden unien perään tuli vielä toinen huonosti nukuttu yö ja lipsahdinkin takaisin marrashorrokseen. Niinpä astiakaappien sisältö odottaa reipasta järjestelijää.

Kovasti toivon pirteysviikkoa ennen joulua, koska muuten emme mahdu valmistamaan saatikka syömään jouluruokia. Martathan ovat jo pitkään lanseeranneet sanontaa "Siivoa kaapit jouluksi vain, jos aiot viettää joulun kaapissa". Ehkäpä meillä kokeillaankin sitten joulun viettoa astiakaapissa. Sehän kaikuu tyhjyyttään ;)

Näin valmistaudut jouluun - lataa työtasot ja ruokapöytä täyteen tarpeettomia astioita

13. marraskuuta 2017

Erilainen isänpäiväyllätys

Somen kuvavirta on eilisestä lähtien tulvinut ihania tunnelmakuvia isänpäiväaamiaisista, -lounaista ja illallisista kortteineen ja kukkineen. Meilläkin tarjoiltiin isälle maistuva aamiainen. Mutta lounasajan paikkeilla isänpäivämme muuttui rosoiseksi ... ellei suorastaan säpäleiseksi.

Pojat alkoivat nahistelemaan keskemään pelivuoroista. Odottamaan määrätty lapsi tunsi joutuneensa suuren epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi ja päätti kiuskuspäissään potkaista lukitsemansa vessan ovea. Vuosikausia olen estänyt syystä ovenpotkimista, koska muuten koittaa se päivä, jolloin ovi hajoaa. En ehtinyt väliin ja nyt se päivä on koittanut.

Karmi oli pehmein osa

Olin vihainen kuin ampiainen! Poika järkyttynyt, sitten hyvin pahoillaan ja itkuinen. Hra Kepponen joutui kokkaamaan itse ruokansa. Että sellainen isänpäivänumero meillä. Aina ei mene juhlapäivät putkeen.

Meistä kumpikaan ei ole mikään nikkaroija, joten nään jo etukäteen kuinka vaivalloista tuon karmin korjaaminen tulee olemaan. Ihan kiva olisi kuitenkin saada vessan ovi pysymään kiinni ;)  Onko kenelläkään hyviä korjausneuvoja?

PS. Lapsi lienee kuitenkin ihan normaali. Saman kasvatuksen saanut kuin rauhallinen ja kiltti pikkuveljensä tai fiksu mutta ärsyttävän nenäkäs teiniveljensä. Tempperamenttigeeniarvonnassa sattui ilmeisesti mustapekka lapsiparalle kouraan...

11. marraskuuta 2017

Kiva-kamalampi-yököttävin haaste

Olen istunut tunnin verran tietokoneen ääressä ja miettinyt, että mitä kirjoittaisin muistiin kuluneesta viikosta. Yskä vaivaa edelleen, lasten mystiset vatsavaivat ovat haitanneet minunkin yöunia ja päivät ovat tuntuneet pimeiltä ja pitkiltä. Sellainen marraskuinen koomaviikko takana siis. Siksi lopetankin ruikuttamisen tähän ja tartun tähän kivaan haasteeseen.

Kamalin ruoka: Olen hyvin kaikkiruokainen, melkein mikä tahansa menee. Ötökät, ainakin tunnistettavassa muodossa jätän muille syötäväksi. Mielelläni skippaan myös maksalaatikon. Koko konsepti on minusta käsittämätön, sotkea nyt maksan paloja riisipuuroon. Ja ne turpeat räjähtämäisillään olevat rusinat...

Herkkuruoka: Minähän elän syödäkseni, joten herkkuja riittää :D Tykkään kanttarelleista, parsasta, lohesta, pihveistä, intialaisesta, sushista, sataykastikkeesta, kesäkeitosta, kaalilaatikosta, hummeripastasta... voisin helposti listata koko sivun herkkuruokiani.

Kahviherkku, jolle sanon ei: Sanon melkein aina kahviherkuille KYLLÄ. On muutamia kahviherkkuja, joille sentään pystyn sanomaan ei. Ne ovat berliininmunkit ja kaupan valmiit "kesto"kääretörtut.

Berliininmunkkia pystyn vastustamaan. Kuva lainattu http://www.liisanleipomo.fi/

Kahviherkku, jolle sanon kyllä: Lemppareitani ovat voisilmäpullat, korvapuustit ja punssirullat. Kaikki kakut ja leivokset uppoavat myös.

Telkkariohjelma, jota en katso: Olen siirtynyt pääosin Netflixin katsojaksi, joten tiedän tv-tarjonnasta noin 5%. Olen kerran elämässäni katsonut Big Brotheria 10min ja se riitti. En katso mitään ohjelmaa, jossa känniset nuoret aikuiset sekoilevat keskenään.

Telkkariohjelma, jota katson: Ensitreffit alttarilla, Aika on meidän ja The Halcyon. Netflixistä katsoin viimeksi Grimm

Inhokkisää: Harmaa ja sateinen

Lempparisää: Kaksi tasavahvaa vaihtoehto ovat aurinkoinen ja +23 sekä aurinkoinen, luminen, tuuleton ja -3.

Upea talvipäivä Vuokatissa maaliskuussa 2017

Kamalin musiikki: Todella raskas hevimusa. En myöskään tykkää kotimaisesta mollivoittoisesta jollotuksesta. Tuohon kategoriaan kuuluu monenkin kotimaisen naislaulajan biisejä.

Paras musiikki: Tykkään monipuolisesti klassisesta discoon. Joko sellaista lyyrisen kaunista tai fiilistä nostattavaa bilemusaa. Tai sitten upea ääni tyyliin sello tai Anrea Bocelli.

Kamalin aika vuorokaudesta: Kun herätyskello soi. Olen iltavirkku.

Paras aika vuorokaudesta: Sehän on tietysti ruoka-aika :) hyvänä kakkosena, kun lapset ovat sängyssä ja vihdoin on pieni vapaa hetki.

Tästä menetän hermot: Kyvyttömyys hoitaa asioita ja tarttua toimeen. Saatan ajoittain sortua siihen itsekin.

Tästä rauhoitun: Luonto, lukeminen

Auringonlasku mökillä heinäkuussa 2017

Huonoin mielialani: Yleiskärttyisyys, riidanhaluisuus

Paras mieliala: Positiivisuus

Kodin turhake: Niskahierontalaite, muutamat tilaa vievät keittiövempeleet alkaen salaattilingosta

Paras tavara: Tietysti perushuonekalut ja kodinkoneet. Jos jotain pitää valita yleisimpien perusjuttujen ulkopuolelta niin se on kuivausrumpu. Ilman sitä ei tulisi pyykkihuollosta meillä mitään. Niin ja tietty uusi sohva on ihan paras :)

Vaate, jota en suostu pukemaan päälleni: En pue mitään mikä tuntuu ikävältä päälläni tai missä tunnen oloni vaivaantuneeksi. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu liian tiukat, niukat ja piukat.

Taatusti tuntisin näissä vaatteissa oloni vaivaantuneeksi. Kuva https://nelly.com/

Vaatteet, joissa viihdyn: Jotain mukavaa ja rentoa. Usein kuluneet farkut ja t-paita.

Haju, jota en kestä: oksennus.

Paras tuoksu: kuiva kangas metsä, meri, puhdas pyykki

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Oman edun tavoitteleminen muiden kustannuksella, manipulointi, empatian puute

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä: Toisten kunnioittaminen, lempeys

5. marraskuuta 2017

Kepposten koelaboratio raportoi (älä kokeile kotona!)

Koe 1: Voiko uunilla lämmittää asuntoa?
Vastaus: Mittaustuloksen mukaan avokeittiön lämpötila kohosi melkein kaksi astetta. Uunin lämpötila oli 200 astetta. Koska koe oli alaikäisen pakastepullanpaistajan spontaanisti järjestämä, lämmitysajan pituudesta ei ole tietoa.

Koe 2: Pystyykö kaksi teknisen alan korkeakoulutettua henkilöä kasaamaan tv-tuolin?
Vastaus: #%&#


Koelaboratorin "Arvaa ja Voita" kisa:
Koelaboratorin tapahtumien raskauttama naishenkilö lähtee tänään lastensa kanssa ostamaan talvivarusteita. Kaikki neljä inhoavat ostosspektaakkelia. Yskän takia naishenkilö on nukkunut 4 tuntia. Arvaa, kauanko kestää ennenkuin naishenkilöltä palaa hihat ostosspektaakkelissa?

Lähimmäksi arvannut palkitaan "Koelaboratorin Oraakkeli"-kunniamaininnalla.

1. marraskuuta 2017

Alakerran uudistusta

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, uusimme parhaillaan ison osan alakerran kalusteista. Kalustan usein miten sillä periaatteella, että kalusteiden pitää kestää vähintään vuosikymmen mieluiten kaksi. Niitä pitää pystyä helposti puhdistamaan ja mielellään myös uudistamaan.

Ensimmäisenä saapui uusi ruokailuryhmämme. Valintakriteerinä toimi se, että pöydän pitää olla riittävän iso ja siinä pitää olla helppo jatkomekanismi ja jatkopaloja pitää pystyä säilyttämään pöydän alla. Kovin montaa erilaista pöytävaihtoehtoa en löytänyt ja niistä oli yksi niin selvästi ylitse muiden, että valinta oli helppo.

Olen aivan ihastunut uuteen pöytään ja siksi en malta odottaa, että saisin sen oikealle paikalleen vaan heti pitää julkaista ensimmäisen kuvat pöydästä. Siitä huolimatta, että olohuoneessa vallitsee aikamoinen kaaos huonekalumylläyksen vuoksi.

Pöytä ja tuolit on hankittu Vepsäläisestä, Vantaan Porttipuistosta, josta saimme erinomaista palvelua Sarilta.

Salat ovat saarnia, levy melamiini pinnoitettu, tuolien istuin muovia

Pöytälevy on oikeasti ihan valkoinen, mutta matta ja näyttää siksi kuvissa kerman väriseltä

Pöytälevyt vain vedetään irralleen ja alta paljastuu jatkolevyt

Yksi jatkolevy on ja taiteltu esiin. Kahdella levyllä mittaa tulee 2,5m

Sisustusinnostukseni on noussut ostosten myötä aivan uusiin lukemiin. Verhot pitäisi vaihtaa uusiin, valaistusta täydentää ja mattokin voisi olla mukava kätkemään tummuneita laattojen saumoja. Eniten silmiini sattuu alakerran seinien kulunut maalipinta, mutta korkean olohuoneen maalaus ei omin voimin onnistu. Olisipa ihanaa, jos olisi aikaa laitella kotia. Haaveilen kotilomasta sisustaen tai ainakin sohvalla loikoillen sisustamista suunnitellen :)

29. lokakuuta 2017

Halloweenin sijasta rapujuhlat ja muita viikon juttuja

Arkiviikkoni oli hyvin rauhallinen. Suurimmat tapahtumat liittyivät sään vaihteluihin sekä niihin valmistautumiseen että valmistautumattomuuteen. Viikon rauhallisuuden pääsyynä on nuutunut olo. Se pahuksen limainen yskäni palasi jälleen! Koska yskä haittaa nukkumista ja ulkoilemista, oloni muuttui nopeasti nuutuneeksi. Aivoni käyvät todella hitailla kierroksilla - sekä töissä että kotona.

Hra Kepposella ajatus juoksi auton osalta niin nopeasti, että saimme tilattua talvirenkaiden vaihdon ja vielä auton huollonkin ennen lumisadetta. Minä kävin aamulla aikaisin viemässä auton huoltoon ja kävelymatkalla kotiin pääsin ihailemaan pakkasyön luontotaidetta.



Puolitoista vuorokautta aikaisemmin kotitiellä oli aivan järkyttävä iltasumu.


Lumimyräkkää oli ennustettu keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi. Torstaiaamuna hitaat aivoni käsittivät, että lumeen valmistautumisemme oli jäänyt puolitiehen. Pojilla ei ole mitään muita kenkiä kuin lenkkarit! Kahdella lapsella lenkkarit ovat vielä sellaista mukavasti ilmastoitua verkkokangasta. Säästetyt talvikenkien varaparitkaan eivät sopineet kenenkään jalkaan ja kumisaappaat ovat mystisesti kadonnet. Onneksi meillä Itä-Helsingissä oli torstaiaamuna ihan musta maa ja lumen tulo alkoi vasta myöhään torstai-iltana. Perjantaina pitikin sitten viedä pojat autolla kouluun, jotta jalat pysyivät jotenkin kuivana. Olipas taas oikein vuoden äiti fiilis. Aikuisille huolehditaan auto talvikuntoon, mutta lapset laitetaan loskakeliin kävelemään lenkkareilla :(

Espoossa lunta tuli jo torstaiaamusta, kuva toimiston ikkunasta

Olin myös unohtanut merkitä kalenteriini uuden ruokailuryhmämme toimituksen. Olin hiukan hämmentynyt, kun viikolla soi puhelin ja tarjosivat sieltä toimitusaikaa. Kodissamme on tällä hetkellä hyvin persoonallinen sisustus, koska meillä on kaksi ruokailuryhmää :D Tilan riittävyyden suhteen jännitys tiivistyy maanantaina, kun uusi sohva ja nojatuoli saapuvat.

Kahden ruokailuryhmän sisustus toimi sinänsä loistavasti rapujuhlissa. Oli yksi pöytä aikuisille ja toinen pöytä lapsille. Rapujuhlat olivat ehdottomasti viikon tai oikeastaan koko kuukauden kohokohta! Rapujuhlia piti siirtää sairastelumme takia kahdesti. Tulin sitten vahingossa sopineeksi Halloween-viikonlopun. Viimeistään nyt sinäkin lukijani havaitset, että aivoni käyvät todella hitaasti.

Ilta oli varsin onnistunut. Ystäväni siskon kalastamat ja keittämät ravut olivat jälleen todella maukkaita. Ensimmäistä makupalaa syödessäni hetken manailin, että keitinliemessä on liikaa suolaa, mutta paahtoleivän päällä rapujen suola oli just kohdillaan. Muutkin ruuat onnistuivat hyvin. Rapujuhlissa tarjoilen menun käänteisessä järjestyksessä: ensin pääruoka ja sitten ravut. Jos tyhjään vatsaan syö pari rapupaahtoleipää, ottaa snapsin ja kuohuvaa, niin minulta jää sen jälkeen taatusti pääruoka valmistamatta. 

Kevyksi alkupalaksi tarjoilin cantaloupe-meloonia ja parman kinkkua. Pääruuaksi oli feta-herkkusieni-kesäkurpitsa-pasta ja sen jälkeen aloimme askartelemaan rapuja. Poikien toiveesta jälkiruuaksi oli mokkapaloja. Olin haaveillut vähän "aikuisemmasta" jälkkäristä, mutta ajattelin olisihan se kiva, että pojatkin saisivat valita jotain mieluistaan juhliin. Heille tosin paisteltiin pizzaa ruuaksi. Vain kaksi lapsista söi rapuja. Ystäväni Jonnan teini-ikäinen tytär kuori itse rapunsa, meidän keskimmäisen touhu rapuveitsen kanssa näytti niin vaaralliselta, että hän sai kuorintapalvelun. 


Ruokaa siivitti ystäväni Jonnan valitsemat viinit. Tänä aamuna Hra Kepposen kanssa olemme ihmetelleet sitä, että tyhjiä viinipulloja on keittiössä viisi! Meillä ei tule noin montaa tyhjää pulloa vuoden aikana. Parit snapsitkin nautimme rapujen kanssa. Juomalaulujen laulamisen hoiti kuopus, joka makoili aikuisten pöydän alla laulamassa. Rento juhlailta ystävien kanssa teki kyllä niin hyvää! Helan går!


Yllättäen en tänään sunnuntaiaamuna herännytkään päänsärkyyn vaan siihen, että ystäväni Laura soitti minulle ja me olemme löytäneet yhteisen viikonlopun pieneen joulutorireissuun. Mikä nousujohde onkaan viikossani ollut! Pienen särön siihen tekee se, että Hra Kepposella piippasi juuri kalenterihälytys "Pakko hakea patja". Tilasin uuden patjan huonekalukaupasta jo jonkin aikaa sitten, mutta kas, unohdin hakea sen. 

Mukavaa sunnuntaita!