24. kesäkuuta 2017

Hanko on Suomen Riviera

Hanko kisaa tittelistä Suomen aurinkoisin kaupunki. Oli se Hanko sitten ykkönen tai vasta toinen, niin se on ainakin varmaa, että Hangossa paistaa keskimääräistä enemmän ja paisteesta voi nauttia upeilla hiekkarannoilla. Hiekkarantoja Hangossa riittää melkein 30km verran!

Toukokuussa osallistuin Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun bloggariretkelle Siuntioon, Tammisaareen ja Hankoon. Se, että Hangossa paistaa usein tuli todistettua tälläkin reissulla. Pilvinen ja kylmä päivä muuttui lämpimäksi ja aurinkoiseksi, kun saavuimme Hankoon.

Casinon ranta suloisine eri vuosikymmenten pukukoppeineen

Casinon ranta ja upeat kukkaistutukset

Muutama satametriä siitä 30km hiekkarannasta. Kyllä tuossa kelpaisi ottaa aurinkoa.

Rantojen lisäksi Hanko on tunnettu menneisyydestään kylpyläkaupunkina. Tänä kesänä Hangosta on jälleen tullut kylpyläkaupunkin, kun upouusi Regatta Spa aloitti toimintansa. Kesäkaudella kylpylän altaat ovat auki vain hotellivieraille ja osakkuuden ostaneille asiakkaille. Harmillisesti Hankoon ei siis voi lähteä noin vain vierailemaan uuteen kylpylään :(

Hotel Regatta

Kylpyläkaupungin menneisyydestä on säästynyt upeita puuhuviloita, joista moni aikanaan tarjosi majoitusta kylpylävieraille. Nämä huvilat luovat oman erikoislaatuisen tunnelmansa Hankoon. Vielä tänäkin päivänä voi päästä nauttimaan huvila-asumisesta, sillä monia asuntoja voi vuokrata kesäaikaan.


Hangon Casino - kesäisin ravintolatoimintaa ja keikkoja

Casinon rakennuksessa aloitti tänä kesänä toimintansa Happy HUB Hanko, jonka teemana on holistista hyvin vointia kaikilla aisteilla. Tiloissa myös pop up shoppeja kuten kierrätystekstiilejä ja Rakennusapteekki. Toinen tunnettu hankolainen rakennus on Neljän tuulen tupa. Sillä on komea menneisyys kahvilana, jonka toimintaa pyöritti marsalkka Mannerheim.

Neljän tuulen tupa

Suomen Riviera ei oli täydellinen ilman hyvää ruokaa. Hangon ravintolat ovat sesonkiravintoloita lukuunottamatta Ravintola Origoa, joka on auki ympäri vuoden. Ravintola toimii vanhassa makasiinissa Hangon Itäsatamassa. Miljöö on tunnelmallinen, vanhan makasiinin kiviseiniä valaisevat kymmenet kynttilät.


Kauniit lasit

Origo käyttää mahdollisimman paljon lähiseudun tuotteita annoksissaan ja lista elääkin sesongin mukaisesti. Me pääsimme maistelemaan Origin saaristolaispöydän. Siinä on noin 30 lajia kalaa, kasviksia ja lihaa, joista melkein kaikki on ravintolan oman keittiön valmistamia. Se oli todella herkullinen! Saaristolaispöydän hinta on 29,50€. Se voi tuntua korkealta, mutta pöydän antimet olivat erinomaisia ja se on myös hyvin ruokaisa. 

Silloin kun Haagassa vielä toimi ravintola Musta Hevonen, minulla oli tapana käydä siellä vähintään kerran vuodessa syömässä heidän saaristolaispöytänsä. Origo kyllä päihitti Mustan Hevosen. Ehkäpä Origosta tulee uusi saaristolaispöytä kohteeni, eihän vajaa 130km niin pitkä matka ole. Kalapöydät ovat niin minun juttuni!

Ravintoloitsija Jan Westerling saaristolaispöydän edessä



Reilusti alle puolet valikoimasta lautasella

Origon mustikkajuustokakku

Edellisestä vierailustani Hankoon olikin kulunut peräti 20 vuotta. Aion pitää huolen, että väli ei todellakaan pääse enää venymään noin pitkäksi. Haluan palata Hankoon pian, jotta pääsisin vihdoinkin tutustumaan Bengtskärin majakkaan. 

Onko Hanko sinulle tuttu kaupunki?

#visitsouthcoastfinland

20. kesäkuuta 2017

Kesäfiilistä

Viikonlopun sää oli niin hyvä, että siinähän ehti päästä aivan kesäiseen tunnelmaan! Tuntuipas se Suomen kesä ihanalta. Toivottavasti se tulee pian takaisin.

Kävimme viikonloppuna moikkaamassa appivanhempia. Samalla saunoimme kesän ensimmäiset löylyt rantasaunassa. Talviturkki tuli heitettyä jo edellisenä viikonloppuna anoppilassa, kun vesi oli yllätyksekseni uimalämmintä - tai no pitäisi sanoa, että uimaviileää. Saunasta tarkenin käydä viisi kertaa uimassa. Jee! Uimainnokkuudessani ei vielä keski-ikäisyys näy yhtään. Kyllä minä pulikoinnissa pärjään viluisimmalle lapselle :D


Minä en ole kummoinen saunoja, mutta onhan se kesän ensimmäinen rantasauna ja vasta ihanat.

Vuosikausia palvelleeseen siniseen uimarenkaaseen oli tullut reikä.
Pojat olivat surkeina "Osa lapsuuttamme on tuhoutunut" ;)

Anoppilan terassilla tarkeni kahvitella ihan pidemmän kaavan mukaisesti. Olen juonut viime aikoina yhden kupin kahvia viikossa. Anoppilan terassilla join kaksi kuppia putkeen ja jopas oli hetkellisesti pirteä olo. Alan jo tottua kahvittomaan elämään.

Kahville! Pullat on jo pöydässä!

Kielot kukkivat vielä varjoisimmissa paikoissa

Aurinkoisilla poluilla kukki ahomansikka

Kesäinen pääkaupunkiseutukin on taas näyttänyt hurmaavat puolensa. Niitä onkin tullut ihailtua normaalia enemmän, koska Pokemon Gossa on saanut triplapisteet kiinniotetuista pokemoineista. Jee sille! Keskimmäinen jaksaa sitkeästi pokemonittaa kanssani.

Matkalla poikein päiväleiriltä kotiin löysimme suloisen Hirvenpään majan. Sen omistaa Herttoniemen hiihtäjät ja se on aikaisemmin toiminut hiihtomajana. Nykyisin sitä vuokrataan yksityistilaisuuksiin. En tiedä millainen rakennus on sisältä, mutta se pihapiiri on varsin ihastuttava. Minä voisin vaan istua puistikossa ihailemassa sitä mennen ajan fiilistä. Se on jopa mahdollistakin, koska paikalle putkahtelee pokemoneja lapsen viihdykkeeksi :) Maja on peräisin 1800-luvulta, jolloin venäläiset upseerit rakensivat sen metsästysmajakseen.


Maalaisfiilistä löytyi myös Tikkurilan takana olevasta viheralueesta. Lampaat oliva tulleet sinne kesän viettoon. Varmaan parin viikon päästä ei ole enää sitä ongelmaa jäljellä, että lampaita ei meinaa nähdä korkean niittykasvillisuuden seasta. Eiköhän niitty lyhene nopeaa tahtia :) Varmaan tosi keski-ikäistä, että koiranputkiniityn ja lampaiden näkeminen ilahduttaa kovasti. Jos olisi ollut eväät, niin siinä olisi ollut täyden kympin viihdepaketti ;)


Kuinka kaunis onkaan koiranputki niitty! Ah!

Meillä juhannusta vietetään kohta perinteeksi muodostuneella kuviolla. Mies lähtee yhden pojan kanssa sukunsa kesäjuhliin juhannusaatoksi ja minä jään kahden hulivili-juhlaterminaattorin kanssa kotiin. Kaikille vähemmän stressiä tällä tavalla. Jäähän siinä sitten vielä lauantai ja sunnuntai koko perheen yhteiseksi ajaksi.

Järkyttyneenä olen seurannut sääennusteita. Plääh! Valitettavasti ennusta saattaa pitää paikkansa. Kovin nopeasti lähes helteinen päivä taittuikin kylmäksi ja tuuliseksi illaksi. Taitaa olla niin, että juhannuksen sopivin numero on terassilla grillaus ja Netflix...

17. kesäkuuta 2017

Taste of Helsinki

Olen melkein joka vuosi katsellut Taste of Helsinki tapahtumaa sen elinaikana ja miettinyt, että olisikohan se kiva. Minusta tapahtuman nettisivut ovat vähän epäselvät ja ajatus siitä, että maksut tapahtuvat tapahtuman omilla markoilla, joita pitää erikseen vaihtaa, on tuntunut kömpelöltä. Lisäksi alkuvuosien palaute oli, että jonot olivat pitkät ja suosituimmat annokset loppuivat kesken.

Olisin todennäköisesti miettinyt taas tänäkin vuonna, että pitäisikö mennä vai ei ja ehkä päätynyt jäädä möllöttämään kotoniin. Arpaonni muutti asian. Voitin sisäänpääsyliput kahdelle Tuula's life-blogista. Ajattelin, että voihan sitä vähintään käydä juomassa lasillisen viiniä ja jonottamassa pari annosta.

Tuli näpsittyä useampikin ruokaselfie vai onko tämä foodcouplie
Kuvassa tapahtuman paras annos: Shelter-ravintolan raparperijälkkäri

Me viihdyimme Taste of Helsingissä erinomaisesti. Saimme katoksen alta istumapaikat. Pöydän virkaa toimittava rahi oli hiukan kiikkerä, mutta ajoi asiansa. Aurinko paisteli mukavasti ja sää oli ihanan kesäinen. Vain ravintola Pastorin jono osoittautui pitkäksi, muut jonot vetivät mukavasti. Saimme maistaa kaikkia haluamiamme annoksiakin. Markkoja sai ostettua helposti pankista tai alueella kierteleviltä rahanvaihtajilta. Myös astioita raivattiin järjestäjän toimesta todella ripeästi, jotta lokkiongelmalta vältyttäisiin. Meistä järjestelyt olivat sujuvat ja yllättäen istuimmekin alueella klo 22 saakka.

Tässä kuvassa kaikki BistroOmatin annokset jälkiruokaa lukuunottamatta
Edessä vasemmalla jaetun kakkostilan annos: punajuurta ja vuohenjuusto.

Mikäs siinä oli kesäillasta ja hyvästä ruuasta nauttiessa. Jälkiruuat maksoivat suurimmaksi osaksi 5 markkaa eli 5€. Yleisin hinta suolaisille annoksille oli 6mk. Hra Kepposen kanssa naurettiin, että onhan tapahtuma ihan kuin tehty meille. Tykkäämme ulkoilusta ja ruuasta :)

Taste of Helsingissä pyörii vielä lauantain ja sunnuntain. Meillä oli kivaa ja ruuat maistuivat, joten suosittelemme. Suosittelemme hakeutumaan katoksen alle, jos mahdollista. Se pienentää mahdollisuutta joutua lokkien pommituslennon kohteeksi.

Jaettu toinen tila: Passion-ravintolan parsakeitto ja ibericotempura

Savoyn annoksia. Edessä vuohenjuustomoussea, takan legendaarinen vorschmak

Vitello tonnatto


Viinivalokoima oli erinomainen ja annokset reiluja

Ylärivi vasemmalla BisroOmatin annoksia parhaiten näkyvillä Grillattua porsasta, parsaa ja farrotto 
Ylärivi oikealla Pastor BISTEK TATAKI CON SHIITAKE- Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa, soijamajoneesia
Alarivi vasemmalla: Virolaisen Noan Kilohaili & chips
Alarivi oikealla: Ravintola Passion parsakeittoa ja ibericotempuraa


Ylärivi vasemmalla BistroOmatin Savustettua punajuurta, rapeaa ruista ja vuohenjuustoa.
Takana näkyy Luomunaudanliha tartar, vesikrassikreemiä ja macadame pähkinää 
Ylärivi oikealla Savoyn Vorschmack
Alarivi vasemmalla Savoyn Grillattua vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta
Alarivi oikealla Tocan vitello tonnatto

Ylärivi vasemmalla ravintola Passion passiopusu
Ylärivi oikealla Shelterin RAPARPERI- Marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata
Alarivi vasemmalla: Vanhan Porvoon jäätelötehtaan mustikka, hunaja ja juustokakkujäätelöä
Alarivi oikealla: BistroOmatin Omenasorbettia, paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia

15. kesäkuuta 2017

Sakissa poikani eivät yllä ikätasoiseen käytökseen

Meidän Keppostrio on aivan erilainen kotona kolmistaan kuin ovat yksin kodin ulkopuolella. Kotona pojat taantuvat kaikki kuopuksen ikäiseksi. Tai oikeastaan laskukaava menee niin, että trion jäsenten ikää vastaa kuopuksen ikä -25% eli kotona meillä on tällä hetkellä kolme eskari-ikäistä jatkuvasti kisaamassa ja vänkäämässä keskenään.

Kesälomalla kolmeksi viikoksi olen erottanut esikoisen tästä triosta osallistumaan ikätasoisiinsa aktiviteetteihin. Esikoinen aloitti maanantaina kielikerhon yksikseen. Hra Kepponen saattoi esikoisen ensimmäisenä aamuna kielikerhoon Helsingin keskustaan. Sen jälkeen poika on kulkenut sinne yksin bussilla ja metrolla. Hän tekee itse pienet eväät kerhoa varten ja käy keskustassa syömässä kielikerhon jälkeen.

Kielikerhon ohjaajat puhuvat lapsille vain englantia ja lasten pitää yrittää puhua englantia. Kerho on mennyt hyvin ja siellä on ollut kivaa. Puhuminen kuulemma sujuu vähän kankeasti, mutta esikoinen ymmärtää lähes kaiken. Silloin kun itse olin ala-asteelainen en olisi voinut kuvitellakkaan lähteväni kielikerhoon kolmen vuoden englannin opiskelun jälkeen. Aikamoinen suoritus introvertilta lapselta. Sitä minun on todella vaikea ymmärtää, että miten esikoinen pystyy käymään kielikerhossa keskustassa yksikseen, kun kotona hän ei pysty vieläkään istumaan sohvalla ilman, että olisi houkuttelemassa veljiään sohvapainiin?? Sohvapaini on ollut pikkukepposten jalo urheilumuoto jo taaperovuosista alkaen :D

Miten se on mahdollista olla samaan aikaan eskarilainen ja melkein teini-ikäinen?

Sohvapainin aloittelua, kuvattu pääsiäisenä

"Ei me tässä mummilan antiikkisohvassa painita, kunhan pötkötetään. Ihan itsekseen sohva kitisee. Sitäpaitsi mitenkään en ole aikeissa jalallani työntää toista veljeä pois. 
Enkä tietään potkaisisi. Ihan vaan venyttelen."

Keskimmäinen ja kuopus saivat peruutuspaikat shakkileirille. Voi sitä onnea! (ja heippa 300€ + yhdet housut). Keskimmäinen on keskittynyt erinomaisesti shakin opetukseen ja erilaisiin peleihin. Mutta tauoilla meno oli taas lähtenyt lapasesta. Muutamalle pojalle, meidän keskimmäinen mukaan lukien, oli tullut mieleen dyykailla nurmikolle sillä seurauksella että housut ovat aivan nurtsissa. Samaan aikaan 10v ja 4v. Tämän keskimmäisen säheltäjän osalta kyllä jännittää, että millaisia hölmöyksiä teini-ikä tuo tullessaan.

Miksikö kirjoitin tämän? No, että voin sitten täältä kerrata, että millaista se arki olikaan. Että minun ei sitten tarvitse vuosien päästä avautua, kuinka puistokokemustani häiritse se kun 150cm hujopit konttasivat ja dyykkasivat siellä. "Eivät minun lapseni tehneet sellaista, koska kasvatin heitä". Että en sortuisi siihen, että muistaisin tältä kesältä vain, kuinka suloiset palleroiseni ne sivistivät itseään jo pieninä alakoululaisina kesäisin shakilla ja kielikerholla. Ja että muistaisin sen, että tänä kesänä meille tuli itsekseen sotkeutuvat lattiat. Pojilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Suosittelen välttämään tätä laminaattia. Se mustuu itsestään.
Missään tapauksessa tämä ei ole poikien aiheuttamaa. 
Kenelläkään ei ole edes hyvää arvausta, että mitä lattiassa on. *kele! Tämä juttu harmittaa.

PS. Itsehän en tietenkään harrastanut mitään tällaista lapsena. Olin hyvin varhaiskypsä yksilö. En esimerkiksi maannut ulkovaraston ylähyllyllä hulluna hihittäen kavereiden kanssa päällekkäin piilossa vanhempiani. Enkä ole kaverin pikkukemistin setillä todellakaan saanut reikää syövytettyä heidän lastenhuoneensa muovimattoon.

13. kesäkuuta 2017

Haagan alppiruusupuisto on käymisen arvoinen paikka!

Sunnuntaina kävimme Hra Kepposen kanssa vihdoinkin Haagan alppiruusupuistossa. Se on ollut useita vuosia alkukesän menolistalla, mutta en ole muka ehtinyt sinne. Alppiruusupuisto teki minuun sellaisen vaikutuksen, että tästä eteenpäin aion ehtiä sinne joka kesä!



Osa alppiruusuista on korkeudeltaan muutaman metrin

Netin mukaan alppiruusupuisto on parhaimillaan kesäkuun toisella viikolla. Sunnuntaina oli komea kukinta, mutta paljon oli nuppuja jäljellä. Silloin ajattelin, että kukinnan huippu voisi olla parin päivän päästä. Todennäköisesti tämän päivän sade on hiukan tiputtanut kukintoja maahan, mutta uskoisin katseltavaa vielä riittävän tulevillekin päiville.


Yhdet isoimmista kukista

Alppiruusupuisto on iso paikka. Iso osa alppiruusuista on hyvin kookkaita, yli 2-metrisiä. Kukinnotkin ovat suurimmillaan pienen lapsen pään kokoisia. Paikka muistuttaa ajoittain vähän viidakkoa. Toisissa kohtaa taas paikan hiukan soinen maaperä ja komea puusto korostuvat hyvin. Alppiruusujen lisäksi puistossa on myös atsaleoja. Samaan aikaan alppiruusujen kanssa kukki lakka.

Viidakkomaista tunnelmaa



Alppiruusupuistossa on esteetön kulku. Lisäksi siellä on muutamia penkkejä ja alue, joka pöytineen sopii hyvin piknik-paikaksi.

Parhaiten löydät paikalle käyttämällä osoitetta Laajasuontie 37. Alue näkyy hyvin Laajasuontien varteen, sen ohitse on vaikea kävellä huomaamatta sitä. Virallinen osoite on Kanukalliontie. Puisto on auki läpi vuorokauden ja käynti on ilmaista.



Alppiruusuviidakko


Atsalea

Suosittelen!

10. kesäkuuta 2017

Sardinian rannat ovat kuin Karibialta

Varoitus: postaukset kuvat voivat nostaa rantalomakuumetta ;)

Sardiniassa on aivan upeita rantoja, monta kertaa fiilis oli kuin olisimme olleet Karibialla. Hienoa, valkoista hiekkaa ja turkoosina kimmeltävä meri. Sesongin ulkopuolella monella rannalla oli vielä hiljaista. Algheron lähellä olevilla rannoilla palvelut pyörivät jo. Rantabaarit olivat auki ja aurinkopetejä oli vuokrattavissa. Tunnelma oli leppoisa ja suloisesti uinuva. Veikkaan, että kiihkeimmän sesongin aikaa rannat muistuttavat enemmän muurahaiskekoa.

Meillä oli auto vuokrattuna koko viikon, joten ehdimme tsekkaamaan aika monta rantaa. Ensiksi top-3 rannat.

Ykkösranta minulle oli selkeästi La Cinta. Upea, pitkä loivasti syvenevä ranta ja ihanan pehmeää vaaleaa hiekkaa. Kristallinkirkasta vettä, joka kauempana hohtaa turkoosina. Harmillisesti parin tunnin ajomatkan päässä Algherosta.



La Cintalla ei ihan äkkiä tila lopu

Kakkoseksi listallani nousee Algheron kupeessa n. 10km päässä sijaitseva Spiaggia delle Bombarde. Kakkoseksi rannan nostaa sen rantabaari, josta on aivan upeat maisemat turkoosina hohtavalle merelle. Baari tarjoilee kevyitä aterioita, jäätelöä ja drinkkejä. Ranta ei välttämättä ole lapsille se paras, koska poikkeuksellisesti tällä rannalla on isoja kiviä. Pitää hiukan katsoa, että mistä menee uimaan.

Täydellinen rentoutumishetki äideille ;)


Kuvassa näkyy rantavedessä olevat kivet

Lapset ovat varma tapaus, kun nälkä iskee kulkukissalle

Kolmannelle sijalle nousee Stintinon pikkukaupungin ranta La Pelosa. La Pelosa jäi varmasti kolmoseksi sen takia, että päivä oli niin tuulinen, ettemme tarenneet uida siellä. Tällä rannalla on kuulemma kuvattu Bond-leffan Rakastettuni loppukohtaus. Ajomatkaa Algherosta Stintinoon kertyy noin tunnin verran.

Mikä näkymä!



La Pelosan rannalla teimme mielenkiintoisen luontohavainnon. Kovasta aallokosta johtuen rannalle oli ajautus läpinäkyviä taipuisia simpukan kuoria. En ole ennen nähnyt sellaisiakaan. Yritin googlaillakin, että onko joki lajike, jolla on tuollainen kuori vai tapahtuuko noille kuorille paksuuntuminen ajan myötä.


Sitten vielä ne muut rannat... Algheron isoin ranta on Maria Pia. Sinne oli helppo piipahtaa hotellistamme ja parit upeat auringonlaskutkin ehdimme näkemään Maria Pialla. Hotellistamme kävelyreitti rannalle vie hurmaavan pinjametsikön lävitse.


Auringonlasku Maria Pia rannalla

Jälleen auringonlasku Maria Pialla

Bombarden rannan lähettyvillä sijaitsee toinenkin ranta Spiaggia del Lazzaretto. Siellä vierailimme sunnuntaina ja upea sää oli saanut paikallisetkin liikkeelle. Ihan kivahan sekin oli, mutta ei läheisen Bombarden veroinen.




Sitten vielä kolmas Algheron läheinen ranta Spiaggia di Mugoni. Kiva ranta sekin, mutta ei niin vaaleaa hiekkaa eikä niin turkoosia vettä ;) Rantaronkeluus iskee helposti Sardiniassa.



Tässähän oli sitten vain pieni murto-osa Sardinian rannoista. Niitä riittäisi tutkittavaksi viikoiksi. Aika usein ajomatka rannalle oli myös elämys, osa teistä oli kauniita. Tiet ovat sen verran mutkaisia ja kapeita, että matkanteko ei ole kovin nopeaa.

Meidän pojat tykkäävät enemmän uida uima-altaassa kuin meressä. Nuo Algheron läheiset rannat oli helppo yhdistää uima-allaspäiviin. Otimme rannalla hetken aurinkoa, kävilmme pitkin vedenrajaa, pojilla oli pallo mukana, rakentelimme hiekkalinnaa ja kävimme pulahtamassa meressä. Sitten söimme joko lounasta tai vaan jätskit ja jatkoimme matkaa takaisin hotellin uima-altaalle. Tällä tavalla saimme mukavasti yhdistettyä jokaiselle jotakin päiviin.