22. toukokuuta 2018

Noin viikon parhaat

Minä poden edelleen koivuallergiaa ja elelen neljän seinän sisällä. Huonontunut vointini on omaa syytäni. Koska en arvannut tämän kevään olevan näin karmea, lupasin että hoidamme appivanhempien koiraa. Koira on selkeästi heikentänyt vointiani. Vointiani on todennäköisesti haitannut myös se, että vanhingossa söin useamman päivän allergialääkettä, jonka parasta ennen päivä meni jo kaksi vuotta sitten. Olen niin loman tarpeessa!!

Kuopus muuti alakertaan nukkumaan varapatjalle koiran kaveriksi. Vaan kuinkas kävikään? Koira metsästää öisin parempaa tyynypaikkaa ja jos kuopus kierähtää riittävästi sivuun, koira on heti pää tyynyllä. Kuopus antoi periksi ja siirtyi takaisin omaan sänkyynsä ja koiruus köllöttelee päivin öin pää tyynyllä hyvin tyytyväisenä.

Ennen patjanvaltausta koiruus kävi omin luvin oleilemassa uudella valkoisella nahkasohvallamme. Kun minä tulin alakertaan, niin koira poistui heti sohvalta. Jos pojat tulivat alakertaan, niin koira jatkoi tyytyväisenä sohvalla köllimistään. On nuo koirat aika epeleitä :)

Ihan itse valtasin

Noin viikon aikana näin ja kuvasin aivan upean auringonlaskun. Kotoamme ei näy auringonlaskut, joten niitä pitää aina ajaa ihailemaan jonnekkin. Minulla on nykyisin vakiopaikka, johon hurautan autolla muutamassa minuutissa. Toivottavasti Helsingissä osataan suojella tätä ainutlaatuista luontoa, joka levittäytyy moneen kaupungin kolkkaan.


Auringonlasku Kulosaaressa

Työpaikan pullapiiriin yksi miesjäsenemme oli leiponut itse saksalaisen juustokakun, joka valmistetaan maitorahkasta. Oli todella hyvää, parempaa kuin tuorejuustosta tehty uunissa paistettu amerikkalainen juustokakku. Saksalainen versio syödään ilman mitään kastikkeita, mutta minä voisin hyvin yhdistää Amerikan ja Saksan ja tarjoilla saksalaisen juustokakun vadelmakastikkeella. Pullapiiriin kuuluu myös pari muutakin leipovaa miestä. Arvostan!


Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa merellisissä maisemissa Vuosaaren Villa Ullas kahvilassa, joka toimii Helsingin kaupungin työnohjauspisteenä nuorille. Ajatelkaas, kuinka hieno konsepti: pulla/kakkukahveilla voit tukea nuorten työkokeilua ja auttaa heitä tulevaisuutensa rakentamisessa!

Vaarin kanssa kahvilaretkellä

Sokerina pohjalla viikon parhaat listalla on kauden ensimmäinen uinti ja rantasauna maalaismummolassa. Vesi oli viileää, mutta se ei poikia haitannut ja jopa minäkin tarkenin uidan ihan kunnon lenkin. Toivottavasti kesäkelit eivät nyt sitten tänä vuonna rajoitu kevääseen! 

Rakastan tuota vaaleanvihreää sävyä

Talviturkin heitto suoritettu


Mukavaa alkanutta viikkoa!

16. toukokuuta 2018

Kirsikankukkien lumoa

Vierailu Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistoon on vuosien ajan kuulunut kevääseemme. Olemme pistäytyneet iltaisin ihailemassa kukkaloistoa ja olemme osallistuneet monena vuotena siellä järjestettävään hanamiin (hanami=kirsikankukkajuhla). Toisesta järjestämiskerrasta lähtien olemme olleet useinmiten mukana. Kukkien lisäksi meitä vetää sinne tietysti japanilainen ruoka ja pukukilpailu.

Tänä vuonna taitaa käydä niin, että Roihuvuoren hanamina (19.5) on kukkaloisto aivan ohitse. Tässä helteessä kukat lakastuvat nopeasti. Hanami on kuitenkin kiva juhla ilman kukkiakin ja kukat kannattaa käydä katsomassa heti.

Minä olen ollut päiväkausia sisällä. Koivuallergiani on ollut niin paha, että olen suosiolla jättänyt ulkoilun väliin. Kirsikankukkia en voinut jättää väliin, ne oli nähtävä! Kukat olivat ulkoilua seuranneiden silmäoireiden arvoisia ehdottomasti!

Suosittelen käymään Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Ihana paikka vaikka piknikille tai iltakävelylle.

Nauttikaa te kynnelle kykenevät tästä huumaavasta kukkaloistosta ja lämmöstä! Minä vietän vähäisen vapaa-aika säälittävästi Netflixin parissa ;)





14. toukokuuta 2018

Äitienpäivähaikeus

Enpä olisi vielä viime vuonna uskonut, kuinka äitienpäivät muuttuvat radikaalisti.

Omani noudattavat aika lailla samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina. Pojat askartelevat koulussa kortin - paitsi esikoinen. Välillä tulee mukaan myös lahjakin. Kuopus ei millään meinaa edelleenkään malttaa odottaa sunnuntaihin, tänäkin vuonna lahjukset iskettiin syliin jo lauantaina.

Äitienpäiväaamuna sain herkkuaamisen kuten aikaisempinakin vuosina. Tosin teini sai ponnistelua munakkaan lautaselle 10:58. Onneksi minäkin olen hyvä nukkumaan. Aamuvirkkuhan olisi pyörtynyt nälästä tuota munakasta odotellessa. Sain myös erikoisleivän - se oli voideltu kolesteroolia alentavan margariinin sijasta taivaalliselta maistuvalla Oivariinilla. Suolaisen jälkeen herkuttelimme Hra Kepposen paistamilla amerikkalaisilla pannukakuilla. Aamu tai siis keskipäivä oli täynnä iloista tohinaa ja haleja.


Amerikkalaisia pannukakkuja, mustikkasurvosta ja vaahterasiirappia

Meillä ei ole harrastettu lahjoja äitienpäivänä eikä isänpäivänäkään. Kortit, lasten tekemät jutut ja juhlava ruokailu ovat tehneet meillä juhlan. Tosin jos tässä kohta lasten lahjahanat umpeutuvat, niin saatan alkaa vaatimaan kaupan lahjoja. Koulukaverini oli postannut Faceen saamansa äitienpäivälahjan tytärten saatesanoilla: "Isoissa lapsissa on sellainen hyvä puoli, että heiltä saa paljon paremmat lahjat". Hän sai lahjaksi kukkia ja lempikuohariaan :) Voisin kopioida ;)

Esikoiselle ilmoitin, että äitienpäivänä on oltava vaikka netistä tulostettu kortti ja siinä pitää lukea jotain kauniita sanoja, jotka kuvaavat hänen tunteitaan minua kohtaan. Alla olevan kortin sain teiniltäni. Teini on kuin kopio isästään, mutta on se jotain perinyt minultakin - samankaltaisen huumorin.




Mikä sitten tekee äitienpäivästä haikean?

Anopin luokse ei enää noin vain pistäydytä kakun kanssa kahville. Anoppi asuu hoivakodissa 170km päässä. Hänen kanssaan tosin joimme äitienpäiväkahvit valmiiksi jo viikko sitten, kun anoppi oli ensimmäisellä kotilomalla hoivakotiin muuton jälkeen. Meidän supertäti Eeva oli tämänkin mahdollistajana, koska appi ei yksin pysty hoitamaan anoppia.

Anoppia katsoessa sydämestä vihlaisee pettymys hänen eläkepäiviensä suhteen. Anoppi painoi pitkän uran oikeuslaitoksen tuomarina tehden 6-päiväistä työviikkoa, jotta selviytyisi työmäärästään. Uran lopussa katse oli naulittuna maaliin, kun vielä vähän jaksaa, niin koittaa eläkevuodet. Hiukan reilu vuosi eläkkeelle jäämisen jälkeen anoppi sairastui vakavasti. Matkustelu, pihatyöt, aamu-uinnit ja huonekalujen entisöinti vaihtuivat loppuivat ennenkuin ehtivät alkaakaan. Kuinka meillä onkaan ikävä sitä superkokki-superhöpsöttelijä-mummia, joka on varmasti maailman kiltein ihminen.

Anoppi ja Hra Kepposen pikkuveli

Oma äitini asuu myöskin hoivakodissa. Olimme suunnitelleet hänelle ihat äitienpäiväkahvit hoivakodin pihalle. Isälläni oli kahvia ja kakkua mukana, minulla pullaa ja kattaustarvikkeet. Äitini ei sitten suostunutkaan lähtemään ulos eikä ikkunaakaan saanut avata, joten nautimme sitten hyvin hikiset kahvit hänen huoneessaan. Mutta yhdessä kuitenkin.

Oikeastaan sain äidin kanssa äitienpäivähetkeni jo helatorstaina. Äidilläni sattui olemaan todella hyvä ja pirteä hetki, kun menin moikkaamaan häntä. Hoitokodin ihana hoitaja toi meille molemmille äidin huoneeseen kahvit ja pullasiivut ja kahvihetki oli niin onnistunut. Muussattin molemmat kaksi palaa sokeriakin kahviin ja ihmeteltiin kuinka hitaasti ne liukenevat ja mietittiin, että milloin meidän teini oppii kahvin juontiin. En muista milloin viimeksi äitini olisi ollut niin rauhallinen ja hyvällä mielellä! Hetkihän meni niin tunteisiin, että istuin sitten parkkipaikalla autossani ja itkin kuin niagara. Koska oli tosi kuuma, oli pakko pitää auton ikkuna auki. Auton oveen kävi koputtamassa kaksi hämmentyneen oloista somalimiestä, jotka tiedustelivat, että tarvitsenko apua.

Jälkikäteen minua kyllä nauratti tilanteen koomisuus. Tsemppia ja sympatiaa tulee aina välillä hyvin yllättäviltä tahoilta. Tätä ennen sitä ovat heruttaneet keskikaljakuppilan kantakirjaeläimet ja jopa työnantajan atk-tuki. Lisättäköön listaan nyt pari maahanmuuttajaa.

Äitienpäivä tosin päättyi ihanissa tunnelmissa, olen ostanut syksyksi kaukolennot. Jippii! Nyt vaan pitää keskittyä toivomaan, että kaikki pysyvät luut ehjinä ja muutenkin tämän hetkisissä voimissa.

Ne itkettävän ihanat päiväkahvit äitini kanssa

11. toukokuuta 2018

Lasinpuhallus oli Hämeenlinnan ykkönen

Viikko sitten olin ystävien Annan ja Leenan kanssa retkeilemässä Hämeenlinnassa. Hämeenlinna oli muuten aikamoinen yllättäjä: sopivasti nähtävää, tekemistä ja todella hyvää ruokaa.

Aloitimme päivän tutustumalla Hämeen linnaan yleisellä opastuskierroksella. Minä tykkään noista opastetuista kierroksista, paikasta saa aina ihan eri lailla irti kuin itsekseen kuljeskellessa. Hämeen linna on keskiaikainen linna, joka rakennettu puolustukseen. Sen harmaakivikerros on peräisin 1200-luvulta. Hämeen linna on ollut Ruotsin kaukaisin linnake Novgorodia vastaan. Hämeen linnan menneistyys puolustuslinnakkeena ei ole ollut kovin kummoinen, koska se on aina antautunut taisteluitta. Hämeen linnalla on ollut moninaisia vaihteita, se on toiminut varastona ja vankilana. Onneksi sen arvo ymmärettiin ja se restaurointiin!

Edellisen postauksen haarniskakuvat ovat muuten Hämeen linnasta. Siellä saa kokeilla sellaisia kevennettyjä haarniskamalleja. Hämeen linna oli kiva vierailukohde!

Ihana juhlasali. Joku voisi kutsua minut tänne juhlimaan

 Moikka paremman väen kerroksesta

 Tunnelmallinen kappeli

Linnavierailun jälkeen olikin vuorossa jännät paikat. Menimme Soda Shop Designiin puhaltamaan lasia. Soda Shop on kahden naisen, lasinpuhalluksen ammattilaisen yhteinen yritys, joka valmistaa käsin käyttö- ja taidelasia ja järjestää tiloissaa erilaisia lasinpuhalluselämyksiä.

 Soda shop

Olimme ostaneet lyhyen elämyksen, jossa puhallettiin lasipallo. Aloitimme värien valitsemisella ja sitten tutustuimme työvälineisiin. Soda Shopin Marjut esitteli meille uunin, jossa on sulaa lasimassaa. Lasimassan pääainesosa on kvartsihiekka. Asteita uunissa on 1200. Sitten tutustuimme toiseen uuniin, jossa työtä lämmitetään välillä ja siellä asteita on jo 1500. Aika lämmintä puuhaa siis.

Soda Shopin Marjut esittelee uunia, jossa on sulaa lasimassaa

Välilämmitysuuni

Marjut ei päästänyt meitä ronkkimaan sieltä 1200-asteisesta uunista lasimassaa

Marjut tosiaan laittoi meille alkumassan. Puhallusputken päässä olevaa lasimassaa piti jatkuvasti pyörittää. Tarvittava puhallus oli yllättävän kevyt. Mutta olihan siinä haastetta meikäläiselle, kun piti samaan aikaan pyörittää, pitää putkea sopivassa kulmassa ja vielä puhaltaa.


Näyttää aivan pallolta!

Leenä pyörittää omaa palloaan

Pallot jäivät vielä kolmanteen uuniin Soda Shopiin, joka tekee myös niiden viimeistelyn. Kovasti jännittyneenä odottelen, että miltä palloni mahtaa näyttää. Himoitsen jo uutta lasinpuhalluselämystä, haluaisin tehdä oman maljakon! Minusta tuollainen Soda Shopin elämys on erinomainen lahjaidea.

Soda Shop Designin tuotteita

Seuraavaksi piipahdimme museoimassa Palanderin talossa. Se oli sinänsä ihan sympaattinen museokoti, mutta moneen muuhun saman tyyliseen museoon verrattuna se on aika pieni ja irtaimisto suppeahko. Palanderin talon takia ei kannata Hämeenlinnaan mennä, mutta se on mukava lisäkohde.

Näiden puuhien jälkeen oli vihdoinkin vuorossa ruokaa. Kävimme syömässä ravintola Popinossa. Se oli aivan täynnä, enkä yhtään ihmettele. Listalta löytyy vaikka mitä, pizzoista ja hampurilaisista alkean mereneläviin saakka ja ruoka oli maukasta. 

Retken päätteeksi istuimme ihanassa ilta-auringossa vielä Vanajaveden rannalla katselemassa linnaa ja kuinka kuumailmapallo lähti lennolle. Kerrassaan ihastuttava retkipäivä! Kyllä Suomikin on täynnä kaikenlaista kivaa ja kaunista.

Alkuruuaksi parsaa ja prosciuttoa

Kampasimpukoita, portobello-sientä ja risottoa

pannacotta

Mukavaa viikonloppu!